Rohtoraunioyrtti, ruotsinraunioyrtti ja tarharaunioyrtti

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Rohtoraunioyrtti

Symphytum officinale

  • Muunnoksia: Tummarohtoraunioyrtti (var. officinale), Valkoraunioyrtti (var. bohemicum)
  • Heimo: Lemmikkikasvit – Boraginaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juuri mehevä.
  • Korkeus: 30–120 cm. Varsi pehmeä- tai jäykkäkarvainen.
  • Kukka: Teriö kellomainen (suppilomainen tai torvimainen), kärjestä hieman supistuva, 5-liuskainen, 12–18 mm pitkä, sininen, tumman- tai vaaleansinipunainen, joskus vaaleanpunainen, kellertävä tai valkoinen, yhdislehtinen. Teriön liuskat kolmiomaisia, usein hieman taakäänteisiä. Teriön nielussa 5 isoa, kolmiomaista suomua. Verhiö yhdislehtinen, syvään 5-liuskainen, 6–12 mm pitkä, teriön torvea pidempi. Verhiön liuskat teräväkärkisiä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Lehtihankaiset kukinnot 1-haaraisia viuhkoja eli kiemuroita.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, pitkälti ja yleensä leveälti johteisia. Lapa suikea–puikea, suippotyvinen, ehytlaitainen, molemmin puolin karvainen.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) sileäpintaisia, kiiltäviä, lähes mustia, 5–6 mm pitkiä.
  • Kasvupaikka: Pihoissa, puistoissa, niityillä, tienvarsilla, joutomailla, rannoilla, ojissa. Viljelyjäänne ja -karkulainen.
  • Kukinta: Kesä–syyskuu.
  • Haitallisuusluokitus: Tarkkailtava tai paikallisesti haitallinen vieraslaji.

Raunioyrttejä (Symphytum) on noin 30 euraasialaista lajia. Rohtoraunioyrtti on tunnettu vanha koriste- ja rohdoskasvi. Raunioyrtin juurta on käytetty rohdoksena vaikeasti paranevien haavojen ja luunmurtumien hoitoon. Suvun tieteellinen nimikin merkitsee yhteenkasvamista. Suomenkielinen raunioyrtti-nimi puolestaan viittaa esiintymiin vanhoilla asuinpaikoilla, joissa laji saattaa sitkeästi säilyä vuosikymmeniä. Paikoin kasvista on käytetty hieman harhaanjohtavasti nimeä mustajuuri, ilmeisesti juurten mustan pintavärin vuoksi. Rohtoraunioyrtti ei kuitenkaan ole mitään sukua juureksena viljellylle oikealle mustajuurelle (Scorzonera hispanica). Räkäjuureksikin aikoinaan nimitetyn raunioyrtin valkoisia ja märkänä limaisia juuria ei tosin ensimmäisenä tulisi mieleen syödäkään. Raunioyrttien sisäistä käyttöä edes lääkkeenomaisesti ei nykyisin suositella, sillä rohdokset saattavat sisältää syöpää aiheuttavia yhdisteitä.

Muita melko yleisiä raunioyrttejämme ovat tarharaunioyrtti (S. asperum) ja ruotsinraunioyrtti (S. x uplandicum), joka on rohto- ja tarharaunioyrtin risteymä. Lajit muistuttavat melko paljon toisiaan. Ehkä helpoin keino erottaa ne toisistaan on tutkia verholehtien liuskojen muotoa ja pituutta. Vertailukuvassa vasemmalla rohtoraunioyrtti (liuskat pitkät ja kapeat) ja oikealla tarharaunioyrtti (liuskat lyhyet), keskellä ruotsinraunioyrtti (liuskat keskipitkät). Lehtien johteisuus ja teriön muoto auttavat usein määrityksen varmistamisessa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page