© Copyright: Kuvat: Jorma Karjalainen. All rights reserved.

Ruijankissankäpälä

Antennaria nordhageniana

  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Asterikasvit – Asteroideae (aiemmin Asterikasvit – Asteraceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–30 cm. Varsi haaraton, lähes kalju, punainen. Rönsyllinen, mattomaisia kasvustoja muodostava.
  • Kukka: Kasvi 2-kotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä), emikasvit hedekasveja yleisempiä. Kukat muodostavat kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat valkoisia tai vaaleanpunaisia, torvimaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut limittäin, tyvi tav. vihertävänruskea, kalju–niukkakarvainen, kärki kalvomainen, joko kielimäinen, suipohkokärkinen ja valkoinen–vaaleanpunainen (emiversot) tai soikea, pyöreäkärkinen ja valkoinen, kellanruskeatäpläinen (hedeversot). Mykeröitä 1–3 tiiviin sykerömäisenä ryhmänä, mykeröperät lyhyet ja nystykarvaiset.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti. Ruusukelehtien lapa vastapuikea, suipohkokärkinen, kalju, päältä vihreä, alta etenkin tyveltä punainen. Varsilehtiä 4–6, lapa kapeansuikea, alta punavioletti, ylimmät kalvokärkisiä.
  • Hedelmä: Pähkylä, jonka kärjessä hapsihaivenia.
  • Kasvupaikka: Tunturipaljakalla kankaat, sorarinteet ja vuotomaat.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut.

Ruijankissankäpälä on kansainvälinen harvinaisuus, Pohjois-Suomelle ja -Norjalle kotoperäinen laji, jota ei siis tavata missään muualla maailmassa. Meikäläiset esiintymät liittyvät lajin muutamiin muihin kasvupaikkoihin valtakunnanrajan takana Finnmarkissa. Ruijankissankäpälä kasvaa hyvin harvinaisena paljakan tunturikankailla, vuotomailla ja soraikoilla. Pian sen jälkeen kun kasvi oli kuvattu Norjan puolelta tieteelle uutena lajina, se löydettiin myös Suomesta Kovddoskaisilta, korkeimmalta kokonaan maamme rajojen sisällä kohoavalta tunturilta. Laji kasvaa myös Suomen ja Norjan rajalla kohoavan Haltitunturin, Suomen korkeimman huipun, tuntumassa. Utsjoella on vielä yksi esiintymä Kistusskaidilla, Paistuntureilla. Kaikki esiintymät ovat syrjässä yleisiltä kulkureiteiltä, joten ruijankissankäpälää ei moni innokaskaan kasviharrastaja ole päässyt näkemään. Samalla syrjäisyys suojaa pieniä populaatioita myös ihmistoiminnalta: kasvi saattaisi hävitä luonnostamme jo muutaman satunnaisen mönkijän yliajon myötä. Ruijankissankäpälä on koko maapallon mittakaavassa uhanalainen laji, jonka säilyttämisestä meillä suomalaisilla on erityisvastuu.

Ruijankissankäpälä on muiden sukunsa lajien tapaan kaksikotinen, mutta lisääntyy muiden tunturin kissankäpälien tapaan ilman hedelmöitystä, apomiktisesti. Kissankäpälien tunnistamisessa tärkeä tuntomerkki on mykerön ulkopinnan suomumaisten lehtien kärkiosan väritys. Ruijankissankäpälän kehtosuomut ovat pyöreähkökärkiset ja vaaleat kuten samoilla seuduilla kasvavalla ja koko Suomessa yleisellä ahokissankäpälällä (A. dioica). Ahokissankäpälän kehtosuomujen tyviosa on kuitenkin karvainen, ruijankissankäpälällä kalju. Sama vähäkarvaisuus luonnehtii muutenkin ruijankissankäpälää: ahokissankäpälän lehdet ovat alta tiheään huopakarvaiset, mutta ruijankissankäpälä on lähes kalju. Tunturikissankäpälän (A. alpina -ryhmä) tuntee tummakärkisistä kehtosuomuista, ja myös sen lehdet ovat yleensä karvaiset. Uusimmissa lajinmäärityksissä ruijankissankäpälä kuuluukin tunturikissankäpälä-ryhmään (yksi neljästä pikkulajista).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page