© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ruiskaunokki

Centaurea cyanus

  • Nimi myös: Ruiskukka
  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Karhiaiskasvit – Carduoideae (aiemmin Asterikasvit – Asteraceae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen tai harvoin 2-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 20–80 cm. Varsi runsas- ja pystyhaarainen, harvaan seittikarvainen.
  • Kukka: Kukat muodostavat 2,5–3,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröjä. Mykerön laitakukat neuvottomia, violetinsinisiä–sinisiä (joskus vaaleanpunertavia tai valkoisia), vinon suppilomaisia, kärjestä liuskaisia; kehräkukat violetinsinisiä, torvimaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto tynnyrimäinen, kehtosuomut limittäin monessa rivissä, kellanvihreitä, kärkiosa mustanruskea, kolmiomainen, matalasti halkoinen. Mykeröitä paljon.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet ruodillisia, varsilehdet ruodittomia. Tyvilehtien lapa suikea, ehytlaitainen–harvahampainen–pariliuskainen; varsilehtien lapa suikea–tasasoukka, ehytlaitainen, ainakin aluksi villakarvainen.
  • Hedelmä: Soikea, litteähkö, kellertävä, hienokarvainen, 3,5–4 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä sukasia.
  • Kasvupaikka: Viljapellot, ruisvainiot, kesannot, tienvarret, joutomaat. Myös koristekasvi.
  • Kukinta: Kesä–syyskuu.

Ruiskaunokki on saapunut meille kaukaa itäisen Keski-Euroopan aromailta ja kalliorinteiltä. Jääkauden päätyttyä myös Suomessa vallitsivat arot, mutta vielä silloin ruiskaunokki ei liene levinnyt meille. Suomi paljastui jään alta suureksi osaksi merenä ja saaristona, jossa luontaisesti muurahaislevitteiselle ruiskaunokille ei ollut leviämisen edellytyksiä. Kun metsät levisivät aroille, lajin luontainen elinympäristökin katosi.

Muinaistulokkaaksi luokitellun ruiskaunokin aika Suomessa koitti maatalouden myötä muutama tuhat vuotta myöhemmin. Lajin kulta-aikaa oli 1700–1800-luku ja vielä 1900-luvun alkupuoliskokin, jolloin se kukoisti ruispelloissa rikkaruohona. Uskottiin jopa, että pellolle oli hyväksi, jos viljan seassa kasvoi vähän ruiskaunokkia. Vanhassa sadussa hölmöläiset menevät uimaan ruiskaunokkia sinisenään kukkivaan laihoon. Nykyihmisestä hölmöläisten erehdys tuntuu täysin käsittämättömältä, mutta ainakin kaukaa kaunokin valtaama pelto on saattanut näyttää aivan siniseltä järveltä.

Ruiskaunokki menestyi hyvin ennen nykyaikaista tehomaataloutta. Viime vuosisadan puolivälissä rukiin viljelyalan supistuminen, uudet rikkakasvien torjunta-aineet ja tehokas siemenviljan puhdistus hävittivät lajin lähes olemattomiin. Tavallisesti yksivuotisena lajina ruiskaunokki tarvitsee jatkuvasti uutta siemenlisäystä. Viime vuosikymmeninä se on hiljalleen palannut sekä pelloille että puutarhojen koristekasviksi. Paluusta ovat mielissään etenkin mehiläiset ja muut mesipistiäiset: lajin kukkien mesipitoisuus on hyvin korkea.

Ruiskaunokki on Päijät-Hämeen maakuntakukka ja myös kokoomuspuolueen tunnus. Se on Eestin ja Saksan kansalliskukka.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page