© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ruotsinraunioyrtti

Symphytum × uplandicum

  • Heimo: Lemmikkikasvit – Boraginaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juuri mehevä.
  • Korkeus: 50–200 cm. Varsi karheahkokarvainen.
  • Kukka: Teriö kellomainen (suppilomainen–torvimainen), yläosasta hieman kuroutunut, 12–18 mm pitkä, punainen, sininen tai sinipunainen, harvoin melkein valkoinen, yhdislehtinen, 5-liuskainen. Teriön liuskat usein hieman kiertyneet. Teriön nielussa 5 isoa, kolmiomaisen kielimäistä suomua. Verhiö yhdislehtinen, 5-liuskainen, 5–7 mm pitkä, teriön torvea lyhyempi, karvainen. Verhiön liuskat yleensä suippo- harvoin pyöreähkökärkisiä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Lehtihankaiset kukinnot 1-haaraisia viuhkoja eli kiemuroita.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, lyhyt- ja kapeajohteisia. Lapa suikea–puikea, pyöreä- tai herttatyvinen, ehytlaitainen.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) vinoja, kurttuisia, nystermäisiä, himmeitä–hieman kiiltäviä.
  • Kasvupaikka: Asumusten luona, puutarhoissa, pientareilla ja rannoilla. Viljelyjäänne ja -karkulainen
  • Kukinta: Kesä–elokuu.
  • Haitallisuusluokitus: Tarkkailtava tai paikallisesti haitallinen vieraslaji.

Raunioyrtit ovat kookkaimpia meillä menestyviä lemmikkikasveja. Parhaimmillaan ne saattavat venähtää jopa kahden metrin korkuisiksi ja karheat tyvilehdetkin saavuttaa puolen metrin mitan. Eurooppalaista rohtoraunioyrttiä (S. officinale) on pitkään viljelty ennen muuta rohdoksi, Kaukasukselta kotoisin olevaa tarharaunioyrttiä (S. asperum) puolestaan lähinnä koristekasviksi. Rohto- ja tarharaunioyrtin risteytymänä on syntynyt erittäin vaihtelevannäköinen, pitkälti itsenäisesti esiintyvä ruotsinraunioyrtti. Uusia risteymiä tapahtuu edelleen kantalajien yhteisillä kasvupaikoilla, mutta ruotsinraunioyrtti on paljon laajemmalle levinnyt kuin harvoin villiytyvä tarharaunioyrtti: se kasvaa luonnossamme suunnilleen samalla alueella kuin rohtoraunioyrttikin. Laji lienee levinnyt nykyiselle alueelleen jo kauan sitten, jolloin sitä on viljelty meillä karjan- ja kananrehuksi. Isolehtiset ja vankkajuurakkoiset raunioyrtit säilyvät sitkeästi kasvupaikoillaan vuosikymmeniä. Muutamin paikoin ruotsinraunioyrtit ovat saaneet vallattua jalansijan luonnonkasviemme keskuudessakin. Nykyisin ruotsinraunioyrttiä kasvatetaan lähinnä koristekasvina, joskin pienten kukkien kauneus hukkuu helposti suurten lehtien massaan. Raunioyrttien kukat ovat ennen kaikkea mesipistiäisten suosiossa: lähes varma tapa saada mehiläisten surinaa pihamaalleen on istuttaa sinne raunioyrttejä.

Kaikkien meikäläisten raunioyrttien yhteisillä kasvupaikoilla eri lajit saattavat olla todella ongelmallisia määritettäviä. Yleensä paras tuntomerkki on verhiön liuskojen pituus, myös niiden muoto, teriön muoto ja väri, lehtien johteisuus sekä hedelmysten pinta saattavat auttaa tehtävässä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page