© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Per-Olof Wickman. All rights reserved.

Ruusuruoho

Knautia arvensis

  • Nimi myös: Ketoruusuruoho
  • Heimo: Kuusamakasvit – Caprifoliaceae
    (aiemmin Purtojuurikasvit – Dipsacaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko pitkä, haarova.
  • Korkeus: 30–80 cm. Varsi yläosasta haarova, lyhyt- ja karheahkokarvainen.
  • Kukka: Kukat muodostavat litteitä, 3–4 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykeröpohjus puolipallomainen. Teriö sinipunainen, yhdislehtinen, suppilomainen, 4-liuskainen, liuskoista 1 tav. muita kookkaampi, laitakukat paljon muita suurempia, selvästi vastakohtaisia. Verhiö pieni, moniliuskainen. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Mykeröt yksittäin varren ja haarojen päissä. Kehtosuomut kahdessa rivissä, puikeita, pehmeäkarvasia.
  • Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia–ruodittomia. Lapa suikea–soikea, tyvilehdet ehyehköjä tai hammaslaitaisia, pehmeäkarvaisia, harmaanvihreitä, varsilehdet tav. pariliuskaisia, liuskat kapeita, päätöliuska iso (harvoin kaikki lehdet ehyitä).
  • Hedelmä: Pohjusähkylä.
  • Kasvupaikka: Törmät, rinneniityt, kedot, laitumet, joutomaat, pellon- ja tienpientareet, valoisat metsät, hakkuuaukeat, entiset kaskialueet.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Entisaikojen kaskiviljely hyödytti monia avointen paikkojen kasveja. Ruusuruoho lienee ollut merkittävä rikkaruoho kasviviljelyksillä, mutta sen ominta valtakuntaa olivat metsittymään jätetyille peltoheitoille kehittyvät ahot. Edelleen sen yleisyyden ja runsauden painopiste on Savon ja Karjalan pisimpään laajamittaisesti kasketuilla mailla. Länteen päin siirryttäessä ruusuruoho harvinaistuu, mutta Ahvenanmaalla se on jälleen yleinen, ilmeisesti lännestä tulleena. Laajamittaisen erämaiden uudisasuttamisen ja pellonraivauksen kausi Ruotsin vallan aikana oli ruusuruohon kulta-aikaa Suomessa. Laji on nykyisin todennäköisesti harvinaistunut perinteisten maatalousympäristöjen vähenemisen ja umpeenkasvun myötä. Useimmiten ruusuruohon tapaa kuivilta niityiltä ja pientareilta sekä valoisista harjumetsistä.

Ruusuruohon kukinnot houkuttelevat perhosia, kimalaisia, mehiläisiä, kukkakärpäsiä, kovakuoriaisia ja monia muita hyönteisiä. Kukinta kestää pitkään ja varsinkin loppukesällä ruusuruoho on arvokkaimpia mesikasveja. Se on myös siemensyöjälintujen mieleen ja tarjoaa hyvää ravintoa esimerkiksi punatulkulle. Pähkylöissä on pieniä sukasia, joiden avulla ne takertuvat eläinten turkkiin ja lintujen höyhenpeitteeseen. Lyhyitä matkoja kasvi taittaa myös muurahaisten kyydissä, sillä siemenissä on mehevä lisäke, elaiosomi muurahaisten syötäväksi. Karja ja ihminen ovat olleet tärkeitä ruusuruohon levittäjiä, ja Suomeenkin laji on levinnyt Venäjän aroilta alun perin ihmisen ansiosta.

Ruusuruohon voi sekoittaa lähisukulaiseen purtojuureen (Succisa pratensis), jonka lehdet ovat kuitenkin ehyitä. Ruusuruohon laitakukat ovat muita suurempia ja selvästi vastakohtaisia, purtojuurella kaikki kukat ovat samankokoisia. Lisäksi ruusuruoho suosii keveitä, kuivia hiekkamaita, toisin kuin savikoihin mieltynyt purtojuuri.

Mikähän perhonen ruudussa 10?

Yritäppä tunnistaa. Jos ei onnistu, niin klikkaa tästä varmaa tietoa.

Entäpä ruudussa 11?

Tunnistatko kumpaakaan? Tässä vastaus vaaleampaan ja tässä vastaus tummempaan ja pienempään. Ja tästä uusi perhoskysymys.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page