© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Sammakonkello

Campanula aparinoides

  • Heimo: Kellokasvit – Campanulaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Maarönsyllinen.
  • Korkeus: 20–50 cm. Varsi rento, yläosastaan tavallisesti haarova, 3-särmäinen karhea, takertuva.
  • Kukka: Teriö avoimen kellomainen, syvään 5-liuskainen, yhdislehtinen, 5–9 mm pitkä, valkoinen, sinisuoninen. Verhiö yhdislehtinen, 5-liuskainen. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen (yleensä), teriötä pitempi. Kukat harsuna huiskilona tai joskus yksittäin pitkien ja hentojen kukkaperien päässä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia. Lapa tasasoukan suikea, matalahampainen–lähes ehytlaitainen. Lehden laita ja keskisuoni karheita.
  • Hedelmä: Pallomainen, nuokkuva kota, jää Suomessa kehittymättä.
  • Kasvupaikka: Kosteat niityt, ojat.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Sammakonkello on vaatimattoman näköinen kellokasvi. Äkkiä katsottuna hento yleisvaikutelma, harsu kukinto, valkeat kukat ja vaaleanvihreät, tasasoukat lehdet tuovat mieleen jonkin tähtimön (Stellaria spp.).

Sammakonkello on alun perin pohjoisamerikkalainen. Se kasvaa kosteilla suoniityillä sekä Yhdysvaltain että Kanadan itäosissa. Laji löydettiin Suomesta vuonna 1932 Etelä-Hämeen Pälkäneeltä, jossa se kasvoi Tykölänjärven laskuojan varrella ja läheisellä kostealla niityllä noin parin hehtaarin alueella. Koululaisten kasvikeräysten perusteella laji oli kasvanut paikalla ainakin jo vuonna 1912. Se lienee tullut maahamme nurmisiementen, kuten apilan tai timotein matkassa. Suomen sammakonkellopopulaatio on edelleenkin lajinsa ainoa Euroopassa tunnettu esiintymä.

Sammakonkello näyttää vakiintuneen suomalaisille kasvupaikoilleen. Sitä tavataan Pälkäneellä ja Tampereella samanlaisilla kosteilla paikoilla kuin kotikonnuillaankin. Ohuiden maarönsyjen avulla sammakonkello lisääntyy tehokkaasti kasvullisesti; siemeniä suomalaisissa kasveissa ei sen sijaan näytä muodostuvan lainkaan. Jos koko kasvusto on yhden kasvin klooni, on hyvinkin mahdollista, ettei se monien muiden kellojen tavoin itsemartona pystykään muodostamaan siemeniä. Tämä selittäisi, miksei sinänsä hyvin kotiutunut kasvi ole levinnyt etäämmälle alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page