© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Sarjatalvikki

Chimaphila umbellata

  • Nimi myös: Kangassarjatalvikki
  • Heimo: Kanervakasvit – Ericaceae,
    (aiemmin Talvikkikasvit – Pyrolaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen talvivihreä varpu.
  • Korkeus: 10–25 cm. Varsi särmikäs, puutunut.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, vaaleanpunertava, 7–12 mm leveä, nuokkuva; terälehtiä 5. Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 8 tai 10. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto 2–5-kukkainen sarja, kukat alaskaartuvat.
  • Lehdet: Kiehkuroina, joita yleensä 2(–3), lyhytruotisia, talvehtivia. Lapa kapean vastapuikea, sahalaitainen, jäykkä, tummanvihreä, kiiltävä.
  • Hedelmä: Pallomainen, 5-lokeroinen kota.
  • Kasvupaikka: Kuivahkot kangasmetsät, harjumetsät.
  • Kukinta: Heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Talvikkimme ovat pääasiassa puolivarpuja, mutta sarjatalvikki on ehta varpu ja muistuttaa puutuneine varsineen ja muovimaisen jäykkine lehtineen rakenteeltaan enemmän vaikkapa puolukkaa kuin sukulaisiaan. Alkukesällä se jää kukkimattomana helposti huomaamatta metsänpohjan varvikon joukosta: sarjatalvikin lehdet ovat samalla tavalla nahkeankiiltävät kuin puolukallakin, vaikkakin selkeissä kiehkuroissa, kooltaan suuremmat ja kärjestään sahalaitaiset. Sarjatalvikin kukinta alkaa vasta ensimmäisten puolukoitten jo punertuessa loppukesällä. Sarjatalvikin vanha nimi varputalvikki korosti matalan varren puumaisuutta: poikkileikkauksen vuosilustoista voi jopa laskea kasvin iän kuin puulla konsanaan. Nykyinen nimi korostaa kasvin toista talvikkien parissa omintakeista piirrettä, sarjamaista kukintoa. Sarjatalvikin suvun tieteellinen nimi Chimaphila tarkoittaa talvenystävää ja laji säilyy muiden talvikkien tapaan vihreänä talven yli.

Sarjatalvikki on mantereisen ja lämpimän ilmaston kasvi, joka ei viihdy kovin karuilla ja happamilla kasvupaikoilla. Suomessa se on ennen muuta harjujen lämpimien, päivänpuoleisten männikkörinteiden laji. Sarjatalvikki kertoo kasvupaikkansa olevan vähintään kohtuullisen ikäistä havumetsää, taimikoista sitä on turha hakea. Runsaimmillaan sarjatalvikki on Etelä-Hämeen kaakkoisosassa ja Etelä-Savossa Salpausselillä ja läheisillä harjualueilla. Pohjoisimmat kasvupaikat ovat Vaasassa, Nilsiässä, Joensuussa ja Kiteellä. Kaiketi kasvin harvinaisuuden takia suomalaiset eivät ole siihen ikinä kiinnittäneet juuri huomiota. Etelämpänä Euroopassa se on omistettu hyville hengille, haltijoille, menninkäisille ja muulle metsän väelle. Sarjatalvikkia on arvostettu myös mainiona lääkeyrttinä.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page