© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Särmäkuisma

Hypericum maculatum

  • Heimo: Kuismakasvit – Hypericaceae
    (aiemmin Klusiakasvit – Clusiaceae, vanhalta nimeltä Guttiferae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 30–80 cm. Yleensä yksittäisvartinen. Varsi yläosasta niukkahaarainen, 4-särmäinen, ontto, kalju, tyvestä puutunut.
  • Kukka: Säteittäinen, 2–3 cm leveä. Terälehtiä 5, keltaisia, vaihtelevasti pikitäpläisiä ja -juovaisia. Verholehtiä 5, tylppiä, ehytlaitaisia ja pikitäpläisiä. Heteitä monta, yhdistyneet tyveltä kolmeksi kimpuksi. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen. Kukinto melko harvakukkainen viuhko.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodittomia. Lapa leveänsoikea, pyöreäkärkinen, kalju, laita litteä (ei taakäänteinen), laitaosasta usein pikitäpläinen.
  • Hedelmä: Ruskea, pyöreähkö, 3-lokeroinen kota.
  • Kasvupaikka: Tuoreet niityt, laitumet, metsänreunat, tienreunat, radanvarret.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Kuismakasvien heimoon (Hypericaceae) kuuluu etenkin trooppisia ja subtrooppisia puuvartisia lajeja. Tämä tausta näkyy monista sellaisistakin kuismalajeista, jotka ilmaversojensa yksivuotisuuden takia luokitellaan ruohovartisiksi. Ruohovartisen särmäkuismankin varsi puutuu tyvestä niin, että solukoiden kuoltua se pysyy jäykkävartisena ja laji luetaan ns. talventörröttäjiin. Kuivien versonrankojen säilyminen auttaa kasvin siemeniä leviämään esimerkiksi keväisiä hankia pitkin. Siemenet itävät aikaisintaan kukintaa seuraavan keväänä, mutta saattavat säilyä itämättä pitkiäkin aikoja. Lajin lepokausi ei ole jyrkkärajainen, vaan uusia, talvehtivia, vihreitä osia saattaa kehittyä jo syksyllä. Keväällä särmäkuisman kasvu alkaa näistä maan rajassa talvehtivista silmuista. Särmäkuisma luokitellaan hemikryptofyytiksi eli puolipiilotalvehtijaksi. Muista kuismista särmäkuisman erottaa helpoiten sen nelisärmäisen (nelikulmaisen) varren ja pyöreäpäisten verholehtien avulla.

Särmäkuismaa on käytetty lääkekasvina mm. sisäloisten, paiseiden ja tulehdusten hoitoon. Masennuksen hoitoon kasvista valmistettiin ennen vanhaan Fuga daemoniumia, ’paholaisen karkoittajaa’ – hoito saattoi olla pahempi kuin itse vaiva, sillä vahvoja annoksia käytettäessä potilas usein kuoli. Mäkikuisma on särmäkuismaa myrkyllisempi, joten ilman varmaa tunnistusta kuismia ei kannata rohdoksi keräillä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page