Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio
Siankärsämö
Achillea millefolium
- Heimo: Asterikasvit – Asteraceae (Compositae)
- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Maarönsyllinen.
- Korkeus: 20–70 cm. Varsi vaihtelevasti pehmeäkarvainen. Ryydintuoksuinen.
- Kukka: Kukat muodostavat alle 5 mm leveitä, kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat (4–6 kpl) valkoisia (joskus vaalean- tai purppuranpunaisia), kielimäisiä, lähes pyöreitä, kärjestä epäselvästi 2-hampaisia; kehräkukat valkeita, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto kapeahko, kehtosuomuja muutama rivi, pinnanmyötäisesti karvaisia. Mykeröt tiheänä, huiskilomaisena ryhmänä.
- Lehdet: Kierteisesti, yleensä ruodittomia. Lapa 2–3 kertaan pariliuskainen tai -lehdykkäinen, liuskat kapeita, otakärkisiä, harvakseen pitkäkarvaisia.
- Hedelmä: Sileä, kapea- ja paksupalteinen pähkylä.
- Kasvupaikka: Niityt, pientareet, pihat, nurmikot, pellot, laitumet, joutomaat, rannat.
- Kukinta: Heinä–syyskuu.
Siankärsämö on kaikkein tutuimpia niittykasveja, mistä kertoo kansanomaisten nimien suuri määrä, hauskimpina kenties pyörtänäpörrö, kuperkeikka, nenätiisti, pellonvaivain, akantupakki ja kaljanen. Siankärsämö kasvaa yleisenä hyvin monenlaisissa ihmistoiminnan muokkaamissa avoimissa ympäristöissä. Metsälaidunnuksen jäljiltä se voi kasvaa umpimetsässäkin ja on kulkeutunut myös metsäteiden varsiin. Toisaalta se saattaa levitä laajoiksi laikuiksi taajaan leikatuille nurmikoillekin, missä se ei tosin pääse kukkimaan.
Kärsämöitten suvun nimi viittaa antiikin Kreikan tarustossa seikkailleeseen haavoittumattomaan sankariin, Akilleukseen. Siankärsämöä on käytetty jo kauan lääkintään, esimerkiksi kouristuksiin, tulehduksiin ja huonosti paranevien haavojen hoitoon. Teen aineksena se on edelleen suosittu myös meillä. Kaikille siankärsämö ei kuitenkaan sovi: osa ihmisistä saa ihottumaa jo kasvin koskettelusta. Sisäisesti nautittuna ylisuuret annokset aiheuttavat huimausta ja päänsärkyä. Siankärsämön teho perustuu kasvin sisältämiin karvasaineisiin ja haihtuvaan öljyyn, joka aiheuttaa verson tyypillisen ryydintuoksun. Kukat tuoksuvat tympeältä, mikä on tyypillistä kärpäsiä ja kovakuoriaisia houkutteleville kasveille. Osa pölyttyneisiin kukkiin muodostuneista siemenistä leviää vasta talvella tuulen kuljettamina hangen pintaa pitkin. Talventörröttäjiksi jäävien varsien siemensadosta ottavat osansa myös punatulkku, urpiainen ja monet muut pikkulinnut.
Etelä- ja Keski-Suomessa vallitsevan etelänsiankärsämön (ssp. millefolium) tilalle tulee pohjoisempana pohjansiankärsämö (ssp. alpestris), tosin nimialalajiakin kasvaa Lapissa yleisesti tulokkaana. Lapin siankärsämö saattaa olla jääkauden aikana Pohjois-Venäjällä kehittynyt muoto, joka vetäytyvää jäätikköä seuraillen on levinnyt pohjoisen Suomen jokivarsille. Toisinaan luonnossa kasvaa myös punakukkaista siankärsämöä, joka ei ole oma lajinsa tai edes alalajinsa vaan perinnöllinen muoto, joka poikkeaa tavallisesta siankärsämöstä ainoastaan väriltään. Se on yleisempi pohjansiankärsämössä ja sitä käytetään myös pihoilla koristekasvina.
