Vasemmalla sianpuolukka, oikealla puolukka

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Sianpuolukka

Arctostaphylos uva-ursi

  • Nimi myös: Kangassianpuolukka
  • Heimo: Kanervakasvit – Ericaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen varpu. Mattomaisesti kasvava.
  • Korkeus: 5–15 cm, haarat rentoja, jopa 100 cm pitkiä. Varsi puutunut.
  • Kukka: Teriö ruukkumainen, vaaleanpunainen–lähes valkea, 5–6 mm pitkä, yhdislehtinen, matalaan 5-liuskainen. Verholehtiä 5, punertavia. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat terttuina versojen kärjissä, lyhytperäisiä, nuokkuvia.
  • Lehdet: Kierteisesti, lyhytruotisia, talvehtivia. Lapa vastapuikea, 1–3 cm pitkä, ehytlaitainen, nahkea, kova, kalju, kiiltävä, alapinta vihreä, täplätön, lehtisuonien verkkokuvio selvä.
  • Hedelmä: Punainen, kiiltävä, kiinteä, kuivan jauhoinen, mauton (pohjus)marja.
  • Kasvupaikka: Kuivat kangasmetsät, hiekka- ja sorapenkereet, maantieleikkaukset, rapakivikalliot, joskus tuntureilla. Myös koristekasvi.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.

Sianpuolukka on runsain harju- ja rapakivialueilla, jossa se muodostaa jopa aarin kokoisia kasvustoja, joilla voi olla ikää jopa 60–80 vuotta. Tiheissä kasvustoissa ei juuri muille kasveille riitä tilaa. Sianpuolukan marjat maistuvat monille elämille – varsinkin linnut kuljettavat lajin siemeniä uusille kasvupaikoille. Useimmiten sianpuolukka on kuitenkin yhdistetty karhuun: talviunestaan heränneet nallet tulevat ensi töikseen syömään marjoja kankailta, minkä metsästäjät ja muut luonnon tarkkailijat ovat panneet merkille kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla. Sianpuolukan tieteellinen nimi tulee muinaiskreikan kielestä ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna tukevarunkoista karhunrypälettä. Suomessa kasvin nimitykset liittyvät useammin sikaan, mikä kertoo marjan olemattomasta käyttöarvosta.

Sianpuolukka muistuttaa puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea), vaikka kasvit eivät olekaan lähisukulaisia. Puolukan ilmaversot ovat pystyt; sianpuolukan kasvutapa on rennon maanmyötäinen ja vain verson kärjet ovat hiukan kohenevia. Sianpuolukan lehdet ovat kapeampia ja tyveään kohti vähitellen suippenevia, niiden alapinnalla lehtisuonten verkkokuvio on selvä, mutta vailla puolukalle tyypillisiä tummia pisteitä. Kukistaan sianpuolukan erottaa helposti puolukasta. Harva kuitenkaan on kukkia näkemässä, sillä laji kukkii metsämarjoistamme ensimmäisenä – aurinkoisiin kangasmetsiin kukkia voi ilmestyä jo huhtikuussa. Sekä sianpuolukka että puolukka ovat kuivahkojen kankaiden indikaattorilajeja. Sianpuolukan marja on puolukan tapaan punainen, mutta kuivan, jauhoisen ja miltei mauttoman maltonsa takia ei ruokapöydässä puolukan veroinen. Myrkyllinen sianpuolukka ei kuitenkaan ole ja itse asiassa rohdoskasvina puolukkaa merkittävämpi. Sitä on käytetty myös nahan parkitsemiseen ja värikasvina.

Ei uuselintarvike

Vaikka sianpuolukan marjat eivät juurikaan kelpaa ruokakäyttöön, villiyrttiharrastajat käyttävät sianpuolukan lehtiä rohdokseksi. Sianpuolukka (lehdet) on myös Eviran luonnonvaraisten kasvien käyttölistalla ravintolisäaineeksi statuksella ‘ei uuselintarvike’ (aiemmin kauppayrtti).
Myrkytystietokeskuksen mukaan sianpuolukan lehdet ovat myrkyllisiä, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page