Mustajuuri

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Sikojuuri

Scorzonera humilis

  • Nimi myös: Harjusikojuuri
  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Sikurikasvit – Cichorioideae (aiemmin Sikurikasvit – Cichoriaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Pääjuuri vankka.
  • Korkeus: 20–30 cm. Joskus monivartinen. Varsi tav. haaraton, valkokarvainen.
  • Kukka: Kukat muodostavat 5–6 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat vaaleankeltaisia, usein hieman sinipunertavia, kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja monta riviä, eripituisia, uloimmat kolmiomaisia, pehmeitä, pehmeäkarvaisia, vihreitä, sisemmät tasasoukkia, kapealti kalvolaitaisia. Mykerö yksittäin varren latvassa.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti. Tyvilehdet pitkäruotisia, ruoti kapeapalteinen, kouruinen, tiheäkarvainen, varsilehdet ruodittomia, tyvellä myös lavattomia lehtituppia. Lapa suikeansoikea–kapeansuikea, suippo, ehytlaitainen, silposuoninen, nuorena valkovanukekarvainen, myöhemmin jokseenkin kalju.
  • Hedelmä: Liereä, sileäharjuinen, ruskea, 7–11 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä sulkahaivenia.
  • Kasvupaikka: Harjumetsät, metsäaukeat, ruohoiset metsänreunat, kulttuuriniityt, ketorinteet, tienvarret.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Sikojuuri levisi jääkauden jälkeen Suomeen sekä etelästä että lännestä. Eri suunniltaan saapuneet kannat ovat edelleen erillään ja mahdolliset levinneisyyden muutokset ovat olleet ihmisen mittapuulla miltei huomaamattomia. Lajia tavataan Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla, ydinaluetta ovat Lohjanseudun harjumänniköt ja metsänreunat. Ihmistoiminta ei erityisemmin uhkaa lajia, itse asiassa se usein jopa hyötyy avohakkuista ja metsäteiden rakentamisesta, jotka lisäävät sen suosimia avoimia, valoisia kasvupaikkoja. Paikoin laji on levinnyt jopa tienvarsille ja ratapenkereille.

Ihminenkin on hyödyntänyt sikojuurta: kasvin tukeva pääjuuri kelpaa syötäväksi ja on hyvänmakuinen. Juuri sisältää tärkkelyksen sijaan inuliinisokeria, joten se sopii erinomaisesti diabeetikoille. Samaan sukuun kuuluu ruokakaupan vihannesosastolta tuttu mustajuuri (S. hispanica). Molempien lajien juuri sisältää runsaasti maitiaisnestettä, joka saa vaalean sisuksen tummumaan nopeasti kuorimisen tai halkaisemisen jälkeen. Sikojuuren luulisi herättävän avoimessa harjumännikössä huomiota, mutta sen runsaus ja koko olemassaolo voi jäädä huomaamatta, sillä se on usein läsnä pelkkinä lehtiruusukkeina. Ruusuke muistuttaa hieman heinäratamoa (Plantago lanceolata), mutta usein jo toukokuussa avautuvat isot mykeröt paljastavat kasvin kuuluvan sikurikasveihin.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page