© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Silmäruohot

Euphrasia spp.

  • Heimo: Näivekasvit – Orobanchaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho. Puoliloinen.
  • Korkeus: 5–20 cm.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, 5–10 mm leveä, sinipunainen–valkoinen ja usein tummajuovainen, yhdislehtinen, 2-huulinen, lyhyttorvinen. Ylähuuli alahuulta lyhyempi, 2-liuskainen. Alahuuli 3-liuskainen, liuskat lovipäisiä, keskiliuskan tyveltä keltainen täplä. Verhiö 4-liuskainen. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukat tukilehtien hangoissa varren ja haarojen kärjessä.
  • Lehdet: Vastakkain tai etenkin varren yläosassa kierteisesti, yleensä ruodittomia. Lehtilapa soikeahko, hammaslaitainen. Kukkien tukilehdet lähes varsilehtien kaltaisia.
  • Hedelmä: Litteä, monisiemeninen kota.
  • Kasvupaikka: Tienreunat ja -pientareet, pihat, laitumet, kalliokedot, venerannat, tuoreet niityt, niitetyt rannat.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Silmäruohojen tieteellinen nimi Euphrasia on saanut alkunsa kreikan kielen sanasta euphrainein ’ilahduttaa’. Antiikin Kreikan myyteissä Euphrosyne oli ilon, hilpeyden ja riemun jumalatar. Kun keskiajalla alettiin sepittää pyhimystarinoita, nimi liitettiin katolisen kirkon pyhimykseen, jolla oli samoja ominaisuuksia. Legendan mukaan koko ikänsä sokeana ollut munkki sai hänen avullaan näkönsä takaisin ja sekä nimi että tämä ominaisuus on liitetty silmäruohoihin. Syynä lienee ollut kukan ulkomuoto, joka muistuttaa silmää: vaalea kehä valkuaista, tummajuovainen osuus iiristä ja alahuulen täplä pupillia. Silmäruohoista puristetulla mehulla lienee jonkin verran antibakteerista tehoa ja sitä on edelleen eräissä homeopaattisissa valmisteissa.

Alun perin Linné käytti kaikista silmäruohoista nimeä Euphrasia officinalis. Sittemmin silmäruohot on pilkottu useiksi lajeiksi, joiden rajaus on osin hankalaa. Vähimmillään meillä on katsottu kasvavan yksi, enimmillään täysi tusina lajeja, nykykäsityksen mukaan niitä on seitsemän. Lajit ja alalajit erotetaan kukan muodon ja koon, lehtien hampaisuuden, karvaisuuden, haaroittumistavan ja kukinta-ajan perusteella. Ilmeisesti suvun lajiutuminen on koko ajan käynnissä ja helposti voi erottaa vain selkeimmin eriytyneet lajit. Yleisimmät – ja hankalimmat – lajit, ketosilmäruoho (E. stricta) ja tanakkasilmäruoho (E. nemorosa) ovat toisilleen hyvin läheisiä. Ketosilmäruohon kukat ovat vaalean sinipunaiset ja kasvi useimmiten niukkakarvainen, usein kuitenkin myös nystykarvainen. Tanakkasilmäruohon kukat ovat valkeat ja kasvi on useimmiten runsaskarvainen ja yksinomaan hapsikarvainen – suuresti samannäköinen pohjansilmäruoho (E. frigida) on niukkakarvainen. Ahosilmäruohon (E. rostkoviana) paras tuntomerkki puolestaan ovat pitkät, monisoluiset karvat. Aina lajien määrittäminen ei ole karvantarkkaa puuhaa, esimerkiksi Perämeren perukoilla kotoperäisenä kasvava pienikukkainen perämerensilmäruoho (E. bottnica) on varsin helposti tunnistettava.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page