Alppipiikkiputki, E. alpinum Alppipiikkiputki, E. alpinum Alppipiikkiputki, E. alpinum

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Sinipiikkiputki

Eryngium planum

  • Heimo: Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae (Umbelliferae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 30–60 cm. Varsi yläosasta haarova, täyteinen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, sinertävä, alle 3 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä lyhyempiä. Verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tiheä, mykerömäinen sarja. Suojuslehdet isoja, lähes kukinnon pituisia, alemmat kapeat, isohampaiset–piikkilaitaiset, ylemmät sinertävät, ehyet tai harvahampaiset.
  • Lehdet: Kierteisesti, kanta tuppimainen, tyvilehdet ruodillisia, ylemmät ruodittomia. Alimpien lehtien lapa soikea–puikeanpitkulainen, herttatyvinen. Alemmat lehdet sahalaitaisia, ylemmät liuskaisia, piikkilaitaisia.
  • Hedelmä: Pallomainen–munanmuotoinen, 2-lohkoinen, suomuinen lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Koristekasvi, joskus villiytynyt kuiville hiekka- ja soramaille asutuksen lähelle.
  • Kukinta: Elo–syyskuu.

Piikkiputket ovat Suomen luonnossa harvinaisuuksia, mutta kokonaisuudessaan ne ovat sarjakukkaiskasvien suurin suku, jonka monimuotoisuuden keskus on Meksikossa ja Etelä-Amerikassa. Euroopassa kasvaa vain parikymmentä lajia ja näistäkin valtaosa Välimeren seudulla. Meillä piikkiputkia kasvatetaan joskus puutarhakasveina. Yleisimmin viljelyssä on sinipiikkiputki, tosin sitäkään ei kovin usein näe kukkapenkeissämme. Itse luonnonmuotoa suositumpia ovat erilaiset näyttävät, värikäskukkaiset lajikkeet. Piikkiputket ovat paitsi näyttäviä perennoja, myös käypiä leikko- ja kuivakukkia.

Sinipiikkiputki ei ole tyypillinen sarjakukkainen, pikemmin se saattaa tuoda mieleen vaikkapa ohdakkeet: sen perättömät sarjakukinnot muistuttavat pikemmin mykeröitä kuin vaikkapa koiranputken laajoja kerrannaissarjoja. Hyönteisiä houkuttelevat kukkiin paitsi siniset terälehdet, myös kukintojen suojuslehdet, jotka eivät häviä näyttävyydessä teriöille. Pölyttäjikseen sinipiikkiputki kokoaa monenlaisia pistiäisiä, kärpäsiä ja perhosia. Jalostetut lajikkeet eivät tavallisesti tuota siementä, mutta luonnonmuoto kylväytyy joskus kukkapenkkien ulkopuolellekin, ja satunnaisesti sitä on tavattu jopa Oulun tienoilla saakka. Laji viihtyy etenkin kuivilla ja aurinkoisilla paikoilla: verson kova rakenne ja kiinteä vahapinta suojaavat kasvia kuivumiselta kovallakin paahteella. Myös piikkiputken vaalean sinivihertävä, antosyaniiniväriaineista johtuva sävy suojelee sitä liiallisen auringonsäteilyn haittavaikutuksilta. Mitä laihemmassa ja kuivemmassa maassa piikkiputki kasvaa, sitä voimakkaampi on verson väri.

Alppipiikkiputki

Eryngium alpinum

Piikkiputkien suvussa on useita sinipiikkiputkea muistuttavia, koristekasveina hyödynnettyjä lajeja. Esimerkkinä tässä Etelä-Euroopan vuoristoilta kotoisin oleva alppipiikkiputki, jonka saattaa löytää myös puutarhojemme ulkopuolelta.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page