Isoampiaisyrtti

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Siperianampiaisyrtti

Dracocephalum sibiricum

  • Heimo: Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae (Labiatae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 60–80 cm. Varsi lyhytkarvainen–lähes kalju.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, tummanvioletti, 25–40 mm pitkä, yli kaksi kertaa verhiön pituinen, 2-huulinen, pitkä- ja sirotorvinen. Ylähuuli 2-liuskainen, kapea, kupera; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska selvästi sivuliuskoja isompi. Verhiö 2-huulinen, käyrä, 5-liuskainen, 15-suoninen, osittain tumman sinipunainen. Ylähuuli 3-liuskainen, liuskat jokseenkin samankokoisia. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä ja 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama harsu, katkonainen, usein toispuolinen latvaryhmä.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodillisia. Lehtilapa suikea–kapeanpuikea, suippokärkinen, matalaan tylppä- tai herttatyvinen, hammaslaitainen.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Puutarhat, pihat, tienvarret, joutomaat ja pellot.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Ampiaisyrttien suku eroaa kissanmintuista (Nepeta) ja maahumaloista (Glechoma) tähkämäisen latvakukinnon ja kukan rakenteen yksityiskohtien perusteella. Monessa yksittäistapauksessa sukuraja on kuitenkin hämärä: meilläkin koristekasvina viljelty ja toisinaan satunnaiskasvina tavattu siperianampiaisyrtti luetaan etenkin vanhassa kirjallisuudessa toisinaan kissanminttuihin nimellä Nepeta sibirica. Yleisilmeeltään se muistuttaakin paljon kissanminttuja, mutta kukan yksityiskohdiltaan on selvä ampiaisyrtti. Suvun tieteellinen nimi Dracocephalum viittaa ampiaisyrteille tyypilliseen kukkien muotoon. Nimi on muodostettu kreikan kielen sanoista drakón, ’lohikäärme’ ja kefalé, ’pää’ – tarkkaan katsottuna jännittävän näköinen kukka ehkä muistuttaa lohikäärmeen päätä.

Suomessa ei kasva alkuperäisenä yhtään ampiaisyrttiä, mutta muutama laji on enemmän tai vähemmän vakiintunut luontoomme ja lisäksi koristekasveina kasvatettavia lajeja tapaa toisinaan puutarhojen ulkopuolelta. Siperianampiaisyrtti säilyy sitkeänä kasvina pitkään siellä, minne se on kerran istutettu tai levinnyt. Sen lisäksi meikäläisissä puutarhoissa kasvatetaan esimerkiksi isoampiaisyrttiä (D. ruyschiana). Lajit on helppo erottaa vaikka lehdistään, jotka isoampiaisyrtillä ovat tasasoukat ja ehyet, siperianampiaisyrtillä leveämmät ja sahalaitaiset.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page