© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Siperiankissanminttu

Nepeta sibirica

  • Nimi myös: Siperianampiaisyrtti
  • Lat. synonyymi: Dracocephalum sibiricum, Nepeta macrantha
  • Heimo: Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae (Labiatae)
  • Suku: Kissanmintut – Nepeta
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 60–80 cm. Varsi lyhytkarvainen–lähes kalju.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, tummanvioletti, 25–40 mm pitkä, yli kaksi kertaa verhiön pituinen, 2-huulinen, pitkä- ja sirotorvinen. Ylähuuli 2-liuskainen, kapea, kupera; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska selvästi sivuliuskoja isompi. Verhiö 2-huulinen, käyrä, 5-liuskainen, 15-suoninen, osittain tumman sinipunainen. Ylähuuli 3-liuskainen, liuskat jokseenkin samankokoisia. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä ja 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama harsu, katkonainen, usein toispuolinen latvaryhmä.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodillisia. Lehtilapa suikea–kapeanpuikea, suippokärkinen, matalaan tylppä- tai herttatyvinen, hammaslaitainen.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Puutarhat, pihat, tienvarret, joutomaat ja pellot.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Kissanminttujen suku eroaa maahumaloista (Glechoma) pystyn rakenteen ja isomman koon perusteella, ja ampiaisyrttien suvusta (Dracocephalum) kukintojen ja kukan rakenteen yksityiskohtien perusteella. Monessa yksittäistapauksissa sukurajat ovat kuitenkin hiukan hämäriä: meilläkin koristekasvina viljelty ja toisinaan satunnaiskasvina tavattu siperiankissanminttu luetaan etenkin vanhassa (toisinaan myös uudessa) kirjallisuudessa ampiaisyrtteihin nimellä Dracocephalum sibiricum.

Siperiankissanminttu säilyy sitkeänä kasvina pitkään siellä, minne se on kerran istutettu tai levinnyt. Meikäläisissä puutarhoissa kasvatetaan jonkin verran siperiankissanminttua muistuttavaa isoampiaisyrttiä. Lajit voi erottaa vaikka lehtien avulla, jotka isoampiaisyrtillä ovat tasasoukat ja ehyet, siperianampiaisyrtillä leveämmät ja sahalaitaiset. Suomessa ei kasva alkuperäisenä yhtään ampiaisyrttiä, mutta muutama laji on enemmän tai vähemmän vakiintunut luontoomme ja lisäksi koristekasveina kasvatettavia lajeja tapaa toisinaan puutarhojen ulkopuolelta.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page