© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmukallio, Kalle Lindström. All rights reserved.

Sirppimailanen

Medicago falcata

  • Lat. synonyymi: Medicago sativa ssp. falcata
  • Heimo: Hernekasvit – Fabaceae (Leguminosae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 20–60 cm. Varsi rento–koheneva, lyhytkarvainen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, keltainen, 5–8 mm pitkä, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho), variseva. Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto lehtihankainen, palleromainen, tiheä terttu.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa 3-lehdykkäinen, päätölehdykkä ruodillinen. Lehdykät kapean vastapuikeita–tasasoukkia, yleensä otakärkisiä, kärkiosasta sahalaitaisia. Korvakkeet pienet, lyhyelti ruotiin yhteenkasvettuneita.
  • Hedelmä: Käyrä–lähes suora, avautumaton palko.
  • Kasvupaikka: Pellot, pientareet, tienvarret, joutomaat, kaatopaikat, satamat.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Lähtestä riippuen sirppimailanen on oma laji tai sinimailasen (M. sativa) alalaji. Nimialalaji sinimailanen (ssp. sativa) jää pohjoisessa ilmastossamme yleensä lyhytikäiseksi, mutta sirppimailanen on saanut jalansijan luonnostamme maamme eteläosissa. Se on alun perin kulkeutunut maahamme purjelaivojen painolastimaassa ja esiintynyt satamissamme jo niin kauan, että sitä pidetään nykyisin vakiintuneena. Sirppimailasen toinen tuleminen tapahtui maatalouden käyttöön rehukasviksi ja esimerkiksi luomutilojen viherkesannointiin: lajin juurinystyröissä asustavat symbionttiset bakteerit osaavat sitoa ilmakehän vapaata typpeä, joka maaperään sidottuna on sitten muidenkin kasvien käytettävissä.

Sinimailanen & Rehumailanen

Medicago sativa ssp. sativa & Medicago x varia (Medicago sativa ssp. x varia

Sinimailanen tunnetaan rehukasvina nimellä alfalfa. Sitä saattaa tavata luonnostamme satunnaiskasvina joutomailta, satamista ja kaatopaikoilta. Se on tärkeä, maailman vanhimmaksi arvioitu rehukasvi, etenkin subtrooppisilla ja lämpimänlauhkeilla alueilla. Meidän ilmastossamme laajamittainen viljely ei ole ainakaan toistaiseksi onnistunut. Ilmastomme kylmyyden lisäksi viljelyä vaikeuttaa meillä usein tehokkaiden pölyttäjien puute: vaikka kasvia viljellään myös mehiläisten ravintokasviksi, tarhamehiläinen ei sovi pölyttäjäksi yhtä hyvin kuin sen kuivien kotiseutujen maamehiläiset. Sinimailanen ja sirppimailanen risteytyvät helposti yhteisillä kasvupaikoillaan ja silloin tuloksena on usein kirjavakukkainen rehumailanen. Risteymistä on kehitetty myös viljelylajikkeita, joita viljellään yleisesti rehuksi esimerkiksi Keski-Euroopassa, josta pääosa meilläkin toisinaan tavattavista yksilöistä on kulkeutunut.
Eviran listoilla sinimailanen on statuksella ‘ei uuselintarvike’ (aiemmin kauppayrtti) tarkoittaen sen varsia ja lehtiä ja ravintolisissä vielä muitakin maanpäällisiä osia.

Piikkimailanen & Laikkumailanen

Medicago polymorpha & Medicago arabica

Piikkimailanen on meillä harvinainen, yksivuotinen, rento, keltakukkainen mailaslaji, jonka parhaiten erottaa hedelmävaiheessa muista hernekasveista kierteisen ja piikkisen palkonsa avulla. Piikkimailasta muistuttava laikkumailanen erottuu piikkimailasesta mustalaikkuisten lehtiensä perusteella.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page