© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Soikkokaksikko

Neottia ovata

  • Lat. synonyymi: Listera ovata
  • Heimo: Kämmekkäkasvit – Orchidaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko vaakasuora. Kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 20–60 cm. Varsi haaraton, nystykarvainen.
  • Kukka: Kehä vastakohtainen, kellanvihertävä–ruskehtava, n. 1–2 cm leveä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, toisiaan kohti kaartuvia, 1 erikoistunut huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannukseton, kellanvihreä, kärjestä syvään 2-liuskainen. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1, luotteja 2. Kukinto monikukkainen, harsuhko tähkä.
  • Lehdet: lehtiä 2 vastakkain varren puolivälin alapuolella, ruodittomia, sepiviä. Lapa leveänsoikea, ehytlaitainen, silposuoninen.
  • Hedelmä: Munamainen, pysty kota. Siemenet pölymäisen pieniä.
  • Kasvupaikka: Lehdot, lehtoniityt, lehtokorvet, lettokorvet ja -rämeet.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.
  • Uhanalaisuus: Rauhoitettu koko Suomessa.

Kaikki kämmekät eivät suinkaan ole värikkäitä ja näyttäviä. Soikkokaksikon pienet, vihreät kukat kätkeytyvät ympäröivien heinänkukintojen ja pensaanlatvojen sekaan niin tehokkaasti, että pölyttäjätkin löytävät niiden luo vain pistävän, makeahkon, hiukan koiranputkea muistuttavan tuoksun ohjaamina. Kun kukinto löytyy, hyönteiset kipuavat karvapeitteistä vartta myöten ylöspäin. Vartta vasten alaspäin taipunut huuli toimii kävellen saapuvalle pölyttäjälle siltana kukkaan. Ylemmät kehälehdet muodostavat suojuksen, joka estää meden nauttimisen väärästä suunnasta. Huulen kapeaa uurretta pitkin valuu mettä, jota imiessään hyönteinen tulee ennemmin tai myöhemmin koskettaneeksi siitintukun kärkeä – silloin siitepölymyhkyt tussahtavat yhtäkkisesti hyönteisen otsaan. Moisen tällin luulisi säikyttävän pölyttäjän pahanpäiväisesti, mutta yleensä ne näyttävät suhtautuvan asiaan rauhallisesti ja jatkavat kasvin pölyttämistä. Soikkokämmekän kukissa käy monenlaisia hyönteisiä, ehkä enemmän kuin missään muussa kämmekkälajissa, mutta parhaita pölyttäjiä ovat lois- ja sahapistiäiset sekä sylkikuoriaiset. Soikkokaksikko on erikoistunut juuri näiden hyönteisten pölytettäväksi, eikä sillä ole mitään syytä yrittääkään houkutella kukkiinsa mehiläisiä ja kukkakärpäsiä – pikemmin se pyrkii kätkemään kukkansa näiltä näön avulla suunnistavilta hyönteisiltä, jotka eivät kuitenkaan sitä pystyisi pölyttämään.

Vaikka soikkokaksikko on kukat mukaan lukien täysin vihreä, se on jo kokonsa puolesta helpompi löytää kuin pieni sukulaisensa herttakaksikko (N. cordata). Soikkokaksikko lisääntyy suikertavan juurakkonsa avulla kasvullisesti ja saattaa muodostaa laajoja, mattomaisia kasvustoja. Runsaana soikkokaksikko esiintyy tosin vain Ahvenanmaalla; Manner-Suomen laihemmilla kasvupaikoilla se on harvinainen, yleensä niukka ja usein kovin hento.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page