© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Soikkoratamo

Plantago media

  • Heimo: Ratamokasvit – Plantaginaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Paalujuurakollinen.
  • Korkeus: 20–50 cm. Varsi lehdetön, kaarevatyvinen, uurteinen, varsinkin latvasta lyhyt- ja tiheäkarvainen vana.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, pieni, yhdislehtinen, 4-liuskainen; liuskat kalvomaisia, terävähköjä, 1,5–2 mm pitkiä. Verhiö 4-liuskainen. Heteitä 4, palhot pitkiä, ponnet valkoisia–vaaleansinipunaisia. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Emit kehittyvät ennen heteitä (aikaiseminen). Kukinto tiheä tähkä, tuoksuva.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena, ruodillisia, maanmyötäisiä. Lapa puikea–soikea–lähes suikea, ehytlaitainen–harvahampainen, valko- ja pehmeäkarvainen, ohut, silposuoninen.
  • Hedelmä: Ruskea, 3–4 mm pitkä kota, joka aukeaa kansimaisesti.
  • Kasvupaikka: Niityt, kedot, tienvarret, pientareet, nurmikot, satamat, ratapihat, myllyalueet.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Soikkoratamo on muinaistulokas Etelä-Suomen eteläisimmässä osassa, jokseenkin yleisenä se kasvaa vain Ahvenanmaan kalkkiniityillä. Enemmän tai vähemmän vakiintuneena uustulokkaana laji tunnetaan Kemissä asti: ulkomaisissa heinänsiemensekoituksissa on usein soikkoratamon siemeniä ja laji saattaa ilmestyä yllättäen puistonurmikoille. Se voi säilyä pitkänkin aikaa pihalla, sillä maanmyötäinen ruusuke selviytyy ruohonleikkurin alta vahingoittumattomana. Yleisesti ottaen soikkoratamo näyttää kuitenkin vuosi vuodelta harvinaistuvan laaja-alaisen laidunkulttuurin vähentyessä.

Ratamoiden kukat ovat pienet ja vaatimattomat, soikkoratamo on meikäläisistä lajeista ehkä näyttävin. Se pystyy jopa houkuttelemaan hyönteisiä pölyttäjikseen kukintojensa koristeellisuuden ja hennon tuoksun avulla. Kukilla käy pieniä mehiläisiä ja kovakuoriaisia, mutta laji on ainakin osittain tuulipölytteinen. Onnistunut pölytys tuottaa hedelmiä, jotka aukeavat hauskasti kuin kannellinen rasia: kasvitieteessä tällaisen hedelmätyypin nimi on kansiluomainen kota. Siemenet limautuvat kostuessaan ja tarttuvat levitäkseen ihmisten tai eläinten mukana. Ratamoitten sukunimi Plantago on muodostettu latinan kielen jalkapohjaa tarkoittavasta sanasta planta ja samankaltaisuutta merkitsevästä päätteestä ago: nimi siis tarkoittaa jalanjäljen tai jalkapohjan kaltaista. Ratamot leviävät kyllä hyvin jaloissa, mutta kaltaisuus viittaa kasvin lehden muotoon – soikkoratamolla ne ovatkin aika lailla jalanjäljen muotoisia.

Ratamoitten suvun kukka-, kukinto- ja hedelmärakenne ovat yhtenäiset koko suvussa. Lehtien muoto sen sijaan vaihtelee suuresti ja useimmiten lajit on helpointa erottaa juuri lehtituntomerkkien perusteella. Tutun piharatamon (P. major) lehdet ovat puikeat tai soikeat, heinäratamolla (P. lanceolata) suikeita ja vaihtelun ääripäätä edustavalla meriratamolla (P. maritima) kapean tasasoukkia.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page