© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Suikeroalpi

Lysimachia nummularia

  • Heimo: Esikkokasvit – Primulaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko pitkä. Pitkärönsyinen.
  • Korkeus: 50–160 cm pitkä. Varsi rento, suikertava, joskus juurehtiva, lähes kalju.
  • Kukka: Teriö ratasmainen, keltainen ja tummapisteinen, 20–30 mm leveä, yhdislehtinen, lyhyttorvinen, 5-liuskainen, liuskat pyöreähkökärkisiä, lyhytkarvaisia. Verhiön liuskat herttamaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin tai kaksittain lehtihangoissa.
  • Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia. Lehtilapa puikea–miltei pyöreä, pyöreä- tai herttatyvinen, ehytlaitainen, tummapisteinen.
  • Hedelmä: Pallomainen, 5-liuskaisesti aukeava, verhiötä lyhyempi kota. Kehittyy harvoin.
  • Kasvupaikka: Nurmikot, ojanvarret, niityt, rannat, lehdot, kalliorinteet. Koristekasvi ja viljelykarkulainen.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Alkuperäiset alpilajimme ovat pystyvartisia kosteikkokasveja. Koristekasviksi meille tuodun suikeroalpin rento varsi sen sijaan kasvaa aivan maanmyötäisenä suikertaen. Toinen ilmeinen ero on lehtien muodossa: muilla meikäläisillä lajeilla ne ovat puikeita tai suikeita, suikeroalpin lehden lapa on usein pieni ja pyöreähkö kuin metallilantti – tästä kasvi on saanut tieteellisen lajinimensäkin. Kukkia tarkastelemalla huomaa kuitenkin sukulaisuuden muihin meillä kasvaviin alpeihin.

Suikeroalpi kasvaa alkuperäisenä jo Tanskan ja Etelä-Ruotsin multavissa lehtimetsissä. Laji on havaittu kiitolliseksi, helppohoitoiseksi puutarhakasviksi, joka menestyy parhaiten riittävän kosteassa, puolivarjoisissa tai jopa varjoisissa paikoissa. Laji viihtyy meillä niin hyvin, että on villiytynyt monin paikoin Etelä- ja Keski-Suomessa istutuksista nurmikoille, puistoihin, pihoille ja joutomaille. Laji leviää pääasiassa kasvullisesti rönsyilemällä ja muodostaa laajoja, mattomaisia kasvustoja. Kokeet ovat osoittaneet kasvin olevan itsemarto (ei hedelmöity omalla siitepölyllään), mutta siemensato jää heikoksi ristipölytyksessäkin. Usein kasvullisesti voimakkaasti lisääntyvien kasvien siementuotanto onkin vähäinen.

Eräässä keskiaikaisessa kasvikirjassa suikeroalpille on annettu nimi Centrum Morbidium, vapaasti käännettynä ’sata tautia parantava’. Sillä on lääkitty esimerkiksi kihtiä ja hoidettu verenvuotoja. Monilla muillakin alpilajeilla on lääkeominaisuuksia.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page