© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Suohorsma

Epilobium palustre

  • Heimo: Horsmakasvit – Onagraceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Pintarönsyt rihmamaisia, kärjessä sipulimaiset talvehtimissilmut.
  • Korkeus: 10–70 cm. Varsi haaraton–harvaan pystyhaarainen, liereä, tyvestä kalju, yläosasta kauttaaltaan tai viiruttain kaarikarvainen, nivelvälit tasapitkiä.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, vaaleanpunainen–purppuranpunainen–valkoinen, 5–8 mm leveä; terälehtiä 4, lovikärkisiä. Verholehtiä 4, kaari- ja niukasti nystykarvaisia. Heteitä 8. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti nuijamainen; sikiäin kehälehtien alapuolella, kauttaaltaan tiheään kaarikarvainen, myös nystykarvainen. Kukinto harsu terttu.
  • Lehdet: Vastakkain (kukinnoissa kierteisesti), lähes ruodittomia. Lapa kapeanpuikea–suikea–tasasoukka, suippotyvinen, tav. ehytlaitainen, taakäänteinen, ainakin keskisuonesta kaarikarvainen.
  • Hedelmä: Putkimainen, 4-lokeroinen, 4–8 cm pitkä, peräänsä selvästi pitempi kota. Siemenet lenninhaivenellisia, kapean vastapuikeita, nystermäisiä, kaulallisia.
  • Kasvupaikka: Rannat, merenrannat, ojat, lammikot, lähteiköt, luhdat, nevat, letot, korvet, pientareet, joutomaat, niityt, tunturipaljakan alaosat.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Suomen kasvistoon kuuluu peräti 18 vakinaista horsmalajia. Vain muutama näistä kasvaa jokseenkin yleisenä koko maassa, suuri osa on joko aivan lounaisimman Suomen tai Lapin lajeja. Suohorsma on maitohorsman jälkeen Suomen yleisin horsmalaji ja ylivoimaisesti yleisin kapealehtisistä, pienikukkaisista horsmistamme. Sen voi tavata lähes kaikkialta Suomesta, kunhan paikka on vähintään keskiravinteinen ja mielellään ainakin ajoittain tulviva.

Tulvavedet saattavat repiä matkaansa suohorsman pintarönsyjen kärkeen kehittyviä, sipulia muistuttavia talvehtimissilmuja. Niiden sisään syntyvä ilmaontelo toimii kellukkeen tavoin ja auttaa suohorsmaa leviämään tulvavesien mukana uusille kasvupaikoille. Tällainen suvuttomasti alkunsa saanut kasvi on usein vankempi ja haarovampi kuin siemenestä itänyt ja sillä on lyhyt, juurakkomainen osa. Suohorsman ulkonäkö muuntelee melkoisesti kasvupaikan olosuhteiden mukaan, mutta siitä tunnetaan myös hieman erilaisiin kasvupaikkoihin sopeutuneita perinnöllisiäkin muotoja.

Muista yleisistä, kosteikoilla viihtyvistä horsmalajeistamme pohjoisamerikkalaiset amerikanhorsma (E. adenocaulon) ja vaalea-amerikanhorsma (E. ciliatum) sekä pohjoissuomalainen pohjanhorsma (E. hornemannii) erottuvat yleensä suohorsmasta puikeammilla ja hampaisemmilla lehdillään. Suohorsman näköislajit vuorolehtihorsma (E. davuricum) ja turjanhorsma (E. laestadii) ovat Lapin lettojen ja lähteikköjen lajeja. Vuorolehtihorsman tuntee usein kierteisestä lehtiasennostaan, mutta lehdet voivat olla tyvellä vastakkainkin kuten suohorsmalla. Vuorolehtihorsmalla ei ole tyvirönsyjä ja sen kukkien sikiäin on vain tyveltä kaarikarvainen, ylempää nystykarvainen. Turjanhorsma on jo paljon vaikeampi erottaa suohorsmasta ja sen vuoksi se kuvattiin uutena lajina vasta 1970-luvulla.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page