© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Suoneidonvaippa

Epipactis palustris

  • Heimo: Kämmekkäkasvit – Orchidaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko pitkä, vaakasuora, haarova. Kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 15–50 cm. Varsi punertava, yläosasta nystykarvainen.
  • Kukka: Kehä vastakohtainen, ulkopinnalta vihertävä–ruskehtava, sisäpinnalta vaalean punaruskea tai kermanvalkoinen (harvoin tummanpunainen tai vaaleankeltainen), tummempisuoninen, 20–25 mm leveä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, joista 1 erilaistunut huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannukseton, valkoinen, puna- ja keltakuvioinen, puolivälistä syvän kurouman jakama, tyviosa kuppimainen ja siinä selvät sivuliuskat, kärkiosa kärkeä kohti levenevä, matalaan 2-liuskainen. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1, luotteja 2. Kukinto harsuhko, 4–15-kukkainen, toispuolinen terttu.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia, sepiviä, 4–8 kpl, latvaa kohti pieneneviä. Lapa alemmissa lehdissä leveä, ylemmissä puikea–kapeansuikea, suippo, silposuoninen, ehytlaitainen.
  • Hedelmä: Nuokkuva kota. Siemenet pölymäisen pieniä.
  • Kasvupaikka: Letot, lettoniityt, rannat. Kalkinvaatija.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa, myös Ahvenanmaalla.

Suoneidonvaipan kauniinvärisissä kukissa mesi on helposti saatavilla ja houkuttelee monenlaisia vierailijoita, mukaan lukien pölyttäjiä vaanivat hämähäkit. Osa kukissa käyvistä pikkukärpäsistä on liian pieniä kuljettamaan kämmekän kookkaita siitepölymyhkyjä – ne eivät pääse edes kunnolla lentoon moisen taakan kanssa. Pitkäkärsäiset perhoset ja kimalaiset yltävät meteen koskematta siitintukkua, joten niistäkään ei ole suoneidonvaippaa pölyttämään. Tehokkaimpia lajin pölyttäjiä ovat maamehiläiset ja erakkoampiaiset, aivan erityisesti muuriampiaiskoiraat. Suoneidonvaipan erikoistuminen juuri tämän tietyn pistiäisen suorittamaan pölytykseen näkyy jo sen kukan rakenteessa. Aivan erikoistuneimpien trooppisten sukulaistensa tasolle se ei vielä pääse, sillä kasvia kelpaavat pölyttämään myös kukkakärpäset ja eräät kovakuoriaiset, kuten sepät ja sylkikuoriaiset. Jos kasvin lähellä on muurahaiskeko, sen makealle medelle persot asukitkin saattavat pölyttää kukkia.

Suoneidonvaippa leviää myös kasvullisesti pitkien maansisäisten rönsyjen avulla ja muodostaa tavallisesti pieniä ryhmiä. Se on parhaiden lettojen laji, jonka runsaimmat esiintymät ovat Ahvenanmaalla. Pohjoisin, hyvin erillinen esiintymä on Tervolassa. Ravinteikkaita ja märkiä kasvupaikkoja vaativa suoneidonvaippa on harvinainen ja taantuva kasvi. Ihmisen aiheuttamia elinympäristön muutoksia ajatellaan useimmiten kämmeköiden ja muiden kasvien katoamisen syyksi, mutta luonto osaa myös hyödyntää ihmisen luomia uusia kasvupaikkoja: suoneidonvaippakin on ilmaantunut yllättäen maantienojan varteen Espoossa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page