Kivikkosuopayrtti, S. ocymoides Kivikkosuopayrtti, S. ocymoides Kivikkosuopayrtti, S. ocymoides

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Suopayrtti

Saponaria officinalis

  • Nimi myös: Rohtosuopayrtti
  • Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen. Kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 30–90 cm. Varsi tanakka, yleensä kalju, joskus hienokarvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, vaaleanpunainen–lila–valkoinen, 2,5–3,5 cm leveä; terälehtiä 5 tai monta, ehyitä, lantto- tai risakärkisiä. Lisäteriö pieni. Verhiö kapean lieriömäinen, 5-liuskainen, violetinsävyinen, ulkoverhiötön. Heteitä tav. 10. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tiheä, 2-puolinen viuhkosto. Kukat hyväntuoksuisia.
  • Lehdet: Vastakkain, alemmat lyhytruotisia, ylemmät ruodittomia. Lapa soikea–soikean puikea, ehytlaitainen, 3-suoninen.
  • Hedelmä: 4-liuskaisesti avautuva kota.
  • Kasvupaikka: Vanhat talonpaikat, puutarhat, pientareet, joutomaat, kaatopaikat. Koristekasvi, viljelykarkulainen.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Suopayrtti kasvaa luonnonvaraisena Etelä- ja Keski-Euroopassa. Meillä sen viljelyä alettiin edistää 1700-luvulla, taloudellisen hyödyn aikakaudella, jonka tavoitteena oli esimerkiksi vanhojen hyötykasvien käytön elvyttäminen. Suopayrtin juuressa on runsaasti saponiineja. Sitä käytettiin saippuan tavoin villavaatteiden, kerittävien lampaiden ja myös hiusten pesuun. Suopayrttiä käytettiin lääkkeenä mm. maksatautiin ja yskään ja jopa lisäämään oluen vaahtoisuutta. Sisäisestä käyttämisestä kuitenkin luovuttiin saponiinien myrkyllisyyden vuoksi: ne vaikuttavat haitallisesti veren punasoluihin aiheuttamalla niissä hemoglobiinin hajoamista, hemolyysiä.

Suopayrtti leviää paksun maavartensa avulla helposti istutuksista omille teilleen. Maavarren palaset voivat päätyä luontoon myös kasvijätteen mukana ja perustaa uuden versoston. Suopayrtti kasvaa nykyisin viljelyjäänteenä monin paikoin Etelä-Suomessa esimerkiksi vanhoilla talonpaikoilla, villiytyneissä puutarhoissa ja teitten varsilla. Yleisin se on Lounais-Suomessa, mutta kasvupaikkahavaintoja on Pohjois-Pohjanmaata myöten. Suopayrtti kestää hyvin ilmastoamme, niittämistäkin ja pysyy kasvusijoillaan sinnikkäästi jopa vuosikymmeniä ilman hoitoa. Suopayrtti ei ole kovin vaatelias kasvupaikkansa suhteen, vaikka suosiikin multavaa, kalkkipitoista moreenimaata.

Suopayrttiä kasvatetaan jonkin verran myös koristekasvina, vaikka nykyisin muut perennat ovat syrjäyttäneet tämän maatiaskasvin. Siitä on valko- ja punertavakukkaisia sekä kerrannaiskukkaisia lajikkeita – on makuasia, mitä niistä pitää kauneimpana. Suopayrtin kukissa on vastustamattoman hieno tuoksu, joka leviää etenkin iltaisin. Ei ihme, että suopayrtti on yksi parhaita kasveja yöperhosille. Etenkin kiitäjät ja yökköset tulevat sen kukille tuoksun houkuttelemina. Parhaimmillaan se lienee perinteiseen tapaan omassa seinänvieruspenkissään, jossa se tuoksuu koko pihaan ja myös sisälle.

Kivikkosuopayrtti

Saponaria ocymoides

Kivikkosuopayrtti on meillä koristekasvi, niin kuin suopayrttikin useimmiten, mutta harvemmin villiytynyt. Kivikkosuopayrtti on rento, suopayrttiä huomattavasti pienempi sekä kooltaan (alle 25 cm), kukiltaan (alle 1 cm) että lehdiltään (alle 3 cm). Kukat ovat vaaleanpunaisia tai valkoisia ja hyvän tuoksuisia.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page