© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Suopursu

Rhododendron tomentosum

  • Lat. synonyymi: Ledum palustre
  • Heimo: Kanervakasvit – Ericaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen varpu.
  • Korkeus: 30–100 cm. Varsi pysty, haarova, puutunut, ruskea.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, 10–15 mm leveä; terälehtiä 5. Verholehtiä 5, hyvin pieniä. Heteitä 10, pitkiä. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto pysty, pitkäperäinen sarja; kukat voimakkaasti tuoksuvia.
  • Lehdet: Kierteisesti versojen kärjissä, lyhytruotisia, talvehtivia, voimakkaasti tuoksuvia. Lapa tasasoukka, paksu, nahkea, alta ruosteenruskeakarvainen, laita ehyt, taakäänteinen.
  • Hedelmä: Nystykarvainen, tyveltä avautuva, nuokkuva, 5-lokeroinen kota.
  • Kasvupaikka: Rämeet, rämekorvet, soistumat, joskus kangasmetsät.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Tavallisesti suopursu kasvaa soiden reunarämeillä muodostaen laajoja, melko yhtenäisiä kasvustoja. Käveleminen kukkivan varvikon halki on elämys, paitsi kukkien runsauden, myös huumaavan tuoksun takia. Suopursun tuoksu tulee haihtuvista eli eteerisistä öljyistä, kuten ledoli, palustroli ja myrseeni. Nämä yhdisteet saavat karjan ja luonnon isot nisäkkäät jättämään kasvin rauhaan, ja herkimmille ihmisillekin ne saattavat aiheuttaa päänsärkyä. Kekseliäs kansa on käyttänyt suopursua sen myrkyllisyydestä huolimatta oluen maustamiseen humalan asemesta tai sen lisäksi. Haihtuvat öljyt kiihdyttävät aluksi keskushermostoa, joten pursuoluen nauttijoista tulee seksuaalisesti kiihottuneita tai tappelunhaluisia riitapukareita. Mielialan kuohahdus menee kuitenkin pian ohi ja tilalle tulee apatia. Ja kaiken tämän seurauksena on lievimmilläänkin kaamea kohmelo – pahimmillaan suopursulla voi pilata munuaisensa kertaheitolla. Kasvista tehtyä keitettä on käytetty myös pesuvetenä karkottamaan syöpäläisiä kotieläimistä sekä hiirien häätämiseen talosta. Suopursusta saadaan myös voimakasta keltaista väriainetta. Kasvilla on taloudellisesti harmittaviakin ominaisuuksia: se on pahan kuusen tuholaisen, suopursunruosteen, väli-isäntä.

Suopursusta käytetään tieteellistä nimeä Ledum palustre, Rhododendron tomentosum (ja joskus myös Rhododendron palustre). The Plant List, jonka takana ovat mm. Lontoon Kew Garden ja St. Louisin kasvitieteellinen (Missouri Botanical Garden), tarjoaa Ledum palustre -nimeä. Sitä käyttää myös Retkeilykasvio (viimeinen päivitys vuodelta 2005). Mutta ajat muuttuvat ja saamamme uusimman ja luotettavimman tiedon mukaan suopursu kuuluu alppiruusujen sukuun ja niin ollen sen tieteellinen nimi on Rhododendron tomentosum.

Suopursu on ns. ‘ei uuselintarvike’ (tunnettiin aiemmin nimellä kauppayrtti) ja on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka. (Katso myös pyöreälehtikihokki.)

Tieteellistä kädenvääntöä

Suopursun – niin kuin monen muunkin meille tutun kasvin – tieteellisestä nimestä on käyty viime vuosina kovasti vääntöä. Monen lajin tieteellinen nimi on muuttunut, muutamat lajit ovat vaihtaneet sukua ja jotkin jopa heimoa. Nykytekniikka mahdollistaa entistä tarkemman perimäselvityksen ja juuri se on pääsyy/pääansio näihin tieteellisten nimien muuttamisiin.
Eri puolilla maailmaa sama tietty laji on tunnettu omalla nimellään ja myös omalla tieteellisellä nimellään. Ajan mittaan tutkimukset ovat joissakin tapauksissa todistaneet erinimiset lajit samoiksi ja näin kasvilajien lukumäärä on vähentynyt, eikä tällaisissa tapauksissa syynä olekaan ollut ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.
Tällä sivustolla pyrimme seuraamaan uusinta tietoa ja valitsemaan sen “oikean” tieteellisen nimen. Synonyymeihin sisällytämme vanhoja tai muualla yleisempiä tieteellisiä nimiä. Sivustolla on kävijöitä ympäri maailman, ja moni heistä tulee sivustolle juuri tieteellisen nimen perusteella. Otamme kommentteja vastaan.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page