Ritariperhosen toukkia suoputkella

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Kari Pihlaviita, Per-Olof Wickman. All rights reserved.

Suoputki

Peucedanum palustre

  • Nimi myös: Luhtasuoputki
  • Heimo: Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae (Umbelliferae)
  • Kasvumuoto: 2-vuotinen ruoho.
  • Korkeus: 50–100 cm. Varsi haarova, särmikäs–uurteinen, kalju, usein sinipunertava, ontto, nivelkohdissa väliseinät.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen(–punertava), korkeintaan 5 mm leveä; terälehtiä 5, matalaan lovipäisiä, kärki sisäänkiertynyt. Verholehdet surkastuneet–puuttuvat. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 20–40. Pää- ja pikkusarjat suojuslehdellisiä, suojuslehdet riippuvia, tasasoukkia, kalvolaitaisia.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, lehtikanta tuppimainen. Lapa kolmiomainen, 2–4 kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät pariliuskaisia, liuskat kapean tasasoukkia, ehytlaitaisia, mustakärkisiä.
  • Hedelmä: Soikea, selkäpuolelta litteä, 2-osainen, paksupalteinen, leveäharjuinen, ruskea, 4–5 mm pitkä lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Rannat, rantaniityt, rantapensaikot, lampien nevareunukset, vetiset korvet, letot, puronvarret, ojat
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Suoputki on luontomme yleisimpiä sarjakukkaiskasveja. Sen porkkanaa muistuttavia lehtiä näkee Etelä- ja Keski-Suomessa lähes rannalla kuin rannalla, pohjoisessa se harvinaistuu nopeasti Oulun tienoilla ja Lapista on vain muutamia löytöjä. Yleisyydestään huolimatta laji on lähes poikkeuksetta niukka; yleensä muun rantakasvillisuuden seassa piilottelee vain yksittäisiä yksilöitä. Suoputki on parhaita kausittain tulvavesien alle jäävien eli luhtaisten paikkojen ilmaisijalajeja. Se viihtyy etenkin pienvesistöjen suoreunuksilla, kovapohjaisilla rannoilla se on harvinaisempi. Merenrannoilla suoputki kasvaa varsinkin sisäsaariston vähäsuolaisilla rannoilla, ulkomeren äärellä se siirtyy liikaa suolaisuutta pakoon kallioallikoihin. Ihmistoiminnan jäljiltä kasvi voi esiintyä huomattavasti luontaista runsaampana hylätyillä rantapelloilla ja laitumilla.

Suoputki on ritariperhosen toukkien pääravintokasveja. Sekä toukka että aikuinen perhonen varoittavat lintuja ja muita saalistajia kirkkailla varoitusväreillä pahasta maustaan. Perhosen pahanmakuisuus on peräisin sen syömän kasviaineksen sisältämistä yhdisteistä, jotka kerääntyvät toukan ruumiiseen. Monet myrkylliset hyönteiset eivät itse asiassa tuota myrkkyjään, vaan pelkästään säilövät ravintonsa myrkkyaineet puolustuksekseen. Suoputkea luonnehdittiin Carl von Linnén teksteissä Suomen inkivääriksi (Finska Ingefähra), joten esi-isämmekin lienevät käyttäneet tätä aromaattista, kitkerän makuista kasvia rohdoksena ja jopa mausteena. Suoputken juurta on tiettävästi pureskeltu myös tupakan korvikkeena.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page