© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Syyläjuuri

Scrophularia nodosa

  • Nimi myös: Tummasyyläjuuri
  • Heimo: Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko vaakasuora, mukulamaisen turpea.
  • Korkeus: 30–100 cm. Varsi haaraton, 4-särmäinen (särmät joskus kapealti siipipalteisia), kalju.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, vihreä, 7–10 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen. Ylähuuli tumma, ruskeanpunainen, syvään 2-liuskainen; alahuuli 3-liuskainen, ylähuulta lyhyempi. Teriön torvi lyhyt, väljä. Verhiö säteittäinen, 5-liuskainen. Heteitä 5, joista 1 suomumaisen surkastunut ja 4 ponnellisia, ponnet keltaisia. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto pitkä, terttumainen viuhkosto.
  • Lehdet: Vastakkain (ristikkäisesti), ruodillisia. Lehtilapa puikea, tasa- tai herttatyvinen, teräväkärkinen, sahalaitainen, kalju, päältä kiiltävä.
  • Hedelmä: Suippo, n. 5 mm pitkä, tyveen saakka 2-liuskaisesti avautuva kota.
  • Kasvupaikka: Lehdot, rantametsät, metsänreunat, pensaikot, niityt, ojanvarret, joutomaat, puutarhat.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Syyläjuuren nimi viittaa kasvin juurakon kyhmyiseen pintaan. Kasvi varastoi kyhmyihin vararavintoa, mutta ihminen on keksinyt käyttää niitä ihoon ilmestyneiden syylien, paiseiden ja paukamien hoitoon jo vuosisatoja sitten. Keskiajalla syyläjuurta käytettiin erityisesti risatautia eli skofuloosia vastaan ja tästä johdettiin lopulta myös suvun tieteellinen nimi Scrophularia. Tämänkin kasvin kohdalla oli kysymys signatuuriopin soveltamisesta: koska kasvin juurakossa on turpeita niveliä, uskottiin että vastaavia nystermiä aiheuttavat vaivat voidaan hoitaa siitä tehdyllä rohdoksella.

Syyläjuuren kukat ovat vaatimattomia kooltaan ja väritykseltään, minkä vuoksi kasvi saattaa suuresta koostaan huolimatta jäädä helposti huomaamatta. Koko kasvia luonnehtii usein tummanpuhuva vihreys, ruskeus ja punertavuus: ainakin valoisilla paikoilla uudet lehdet saattavat olla liki kuparinkarvaisia, ja varren päähän ryhmittyneiden kukkien huomiota herättävin piirre on niiden ruskeahko ylähuuli. Kasvia pölyttävät ampiaiset, mikä ei ole aivan tavallista kasvimaailmassa. Ehkä ne löytävät syyläjuuren luokse sen lehtien pahan hajun ohjaamina.

Suomen luonnossa saattaa tavata muutamia muitakin syyläjuuria. Kevätsyyläjuuri (S. vernalis) on vanha koristekasvi, jonka varsi on nystykarvainen, lehdet kaksoissahalaitaiset ja teriö keltainen. Kultasyyläjuuri (S. chrysantha) on edellistä muistuttava koristekasvi, jonka kukinto on tiheämpi ja hampaat matalammat.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page