© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Syysmaitiainen

Leontodon autumnalis

  • Lat. synonyymi: Scorzoneroides autumnalis
  • Muunnokset: Silosyysmaitiainen (var. autumnalis), Pörrösyysmaitiainen (var. keretinus), Karvasyysmaitiainen (var. pratensis), Merisyysmaitiainen (var. salina)
  • Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae, alaheimo Sikurikasvit – Cichorioideae (aiemmin Sikurikasvit – Cichoriaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 10–40 cm. Varsi tav. haarova ja monimykeröinen, lehdetön, lähes kalju vana.
  • Kukka: Kukat muodostavat 2,5–3 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat keltaisia (laitimmaiset ulkopinnalta yleensä hieman punertavia), kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja limittäin 2–3 riviä, karvaisia–kaljuja. Mykeröt yksittäin haarojen latvoissa, mykeröperät ylöspäin paksunevia. Kukissa heikko, orvokkimainen, hieman kitkerä tuoksu.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena, ruodillisia, ruodit siipipalteisia. Lapa suikea, kalju, pariliuskainen (harvoin isohampainen), liuskat pitkiä, kapeita.
  • Hedelmä: Lähes sileä (heikosti harjuinen), ruskea pähkylä, jonka kärjessä sulkahaivenia.
  • Kasvupaikka: Rannat, kalliot, tienvarret, polut, joutomaat, laitumet, pihat, nurmikot, tunturipaljakassa niityt, rannat, lumenviipymät.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Syysmaitiaisen vanhempi tieteellinen sukunimi Leontodon tarkoittaa sananmukaisesti leijonan hammasta. Tyypillisesti lehden laidassa onkin komeat hampaat, mutta yksilöissä on melkoista vaihtelua ja Suomessa kasvaa useita, puutteellisesti tunnettuja syysmaitiaisen muunnoksia.

Yleisin muoto, silosyysmaitiainen on tyypillisesti haarova, monimykeröinen ja lähes karvaton. Pohjois-Suomessa kulttuuripaikoilla vallitseva karvasyysmaitiainen on usein haaraton ja vähämykeröinen, sen kehtosuomut ovat pitkä- ja usein tummakarvaisia. Pohjoisilla tuntureilla kasvava karvasyysmaitiainen on eräänlaista äärimuotoa edustava tunturikasvi, useimmiten yksimykeröinen, sen lehdet ovat lähes ehyet ja kehtosuomut pitkä- ja tummakarvaiset. Syysmaitiaisen muunnokset eivät ole kuitenkaan aina selvärajaisia vaan lajia luonnehtivat asteiset vaihtelut. Syy löytyy syysmaitiaisen lisääntymistavasta: kukat vaativat yleensä ristipölytyksen hedelmöittyäkseen, eikä eräiden muiden sikurikasvien suosima suvuton, apomiktinen, lisääntyminen onnistu. Meillä kasvaakin vain kaksi maitiaislajia – (jotka nykytukmuksen mukaan kuuluvatkin eri sukuihin, sakaramaitiaisiin (Leontodon) ja suomumaitiaisiin (Scorzoneroides) vähän verrattuna keltanoiden ja voikukkien satojen pikkulajien huikeaan kirjoon.

Nimensä mukaisesti aikaisemmin kukkivan kesämaitiaisen (Leontodon hispidus) erottaa syysmaitiaisesta leveäliuskaisen ja tavallisesti tähtikarvaisen lehtilapansa perusteella, se on yleensä myös rotevampi. Syysmaitiaisen olemus muistuttaa myös eräitä voikukkia (Taraxacum), joiden kukkavanat ovat kuitenkin aina haarattomia.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page