© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Tähkämaitikka

Melampyrum cristatum

  • Heimo: Näivekasvit – Orobanchaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho. Puoliloinen.
  • Korkeus: 15–40 cm. Varsi haaraton tai yläosasta haarova, lyhytkarvainen.
  • Kukka: Vastakohtainen. Teriö purppuranpunainen, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen, n. 15 mm pitkä. Teriöntorvi yleensä käyrä. Ylähuuli huppumainen, sivuilta litteä; alahuuli huomaamattomasti 3-lovinen; molemmat huulet keltaisia. Verhiö yhdislehtinen, 4-liuskainen. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tiivis, 4-särmäinen, päältä katsottuna ristin muotoinen, n. 3 cm pitkä latvakukinto varren ja joskus haarojenkin päässä.
  • Lehdet: Vastakkain, lähes ruodittomia. Lapa tasasoukan suikea. Kukkien tukilehdet osittain punaruskeita, puikeita, herttatyvisiä, kouruisia, kampamaisesti hampaisia, kärki pitkä, tasasoukka, ehytlaitainen, alaviisto. (Lajiepiteetti cristatum, suomennettuna harjamainen, kuvaa tukilehtiä.)
  • Hedelmä: Soikea, litteä, n. 10 mm pitkä kota. Siemenet suuria, muurahaislevitteisiä.
  • Kasvupaikka: Kivikkoiset rinnekedot, kuivahkot lehtoniityt, tienvarret. Kalkinsuosija.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen.

Tähkämaitikka kasvaa niityillä, joilla jopa kymmenet erilaiset kukat houkuttelevat hyönteisiä. Maitikka tehostaa kukkiensa näkyvyyttä punaisten tukilehtiensä avulla. Äkkiseltään sen voi sekoittaa jonkin verran samannäköiseen peltomaitikkaan (M. arvense), jonka tukilehdet ovat vieläkin näyttävämmän punaiset ja kukinto pidempi ja lieriömäinen. Pölyttäjien houkutteluun kannattaakin panostaa, sillä hyvä pölytystulos on kaikki kaikessa maitikan tapaisille yksivuotisille kasveille. Maitikan siemenet puolestaan leviävät muurahaisten avulla uusille kasvupaikoille. Siemenen toisessa päässä olevaa elaiosomia, pehmeää, öljypitoista lisäkettä syödessään ne tulevat kanniskelleeksi siementä kauemmaksi emokasvin juurelta. Ylälehtien tyvessä on lisäksi pistemäisiä nystykarvoja, jotka erittävät mettä ja voisivat siten houkutella muurahaisia avautuneisiin kotahedelmiin noutamaan kypsiä siemeniä. Näillä ei liene kuitenkaan sanottavaa merkitystä, sillä muurahaiset keräävät siemeniä säännönmukaisesti vasta niiden varistua maahan.

Muiden maitikoiden tapaan myös tähkämaitikka on puoliloinen, joka siis yhteyttää itsekin, mutta imee myös ravintoa toisilta kasveilta. Maitikoita näkee harvoin tiheinä kasvustoina, jolloin ne rosvoaisivat ravintoa jo toisiltaankin. Tähkämaitikka on vähentynyt Suomessa, mutta kasvaa yhä verraten yleisenä Ahvenanmaalla ja vähälukuisempana Varsinais-Suomessa sekä lisäksi Hämeessä Sääksmäellä, jossa se saattaa olla ikivanha, Rapolan Linnavuoreen liittyvä tulokas.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page