Hopeatädyke, V. spicata ssp. incana Veronica longifolia x spicata Unelmatädyke, V. gentianoides Unelmatädyke, V. gentianoides Unelmatädyke, V. gentianoides

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Tähkätädyke

Veronica spicata

  • Lat. synonyymi: Pseudolysimachion spicatum
  • Heimo: Ratamokasvit – Plantaginaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lähes vaakasuora, kyhmyinen.
  • Korkeus: 10–40 cm. Varsi koheneva–pysty, haaraton, tavallisesti tiheään harmaakarvainen.
  • Kukka: Teriö lähes säteittäinen, sinipunainen–sininen, harvoin valkoinen, 6–8 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, pitkähkötorvinen (torvi leveyttään pitempi). Verhiö 4-liuskainen, karvainen, myös nystykarvainen. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto hyvin tiheä, tähkämäinen latvaterttu. Kukkaperä hyvin lyhyt.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodillisia. Lapa soikea, karvainen, laita harvaan matalan sahahampainen–nyhälaitainen.
  • Hedelmä: Pallomainen, 3 mm pitkä, nystykarvainen, kellanruskea kota.
  • Kasvupaikka: Kedot, kalliot. Kalkinsuosija.
  • Kukinta: Heinä-elokuu.

Tähkätädyke kasvaa yleisehkönä Ahvenanmaalla ja melko harvinaisena aivan eteläisimmässä Suomessa. Se lienee meillä sukunsa vanhimpia ihmisen mukana kulkeutuneita tulokkaista, joka on saapunut maahamme ehkä jo viikinkiaikana idäntien meriliikenteen myötä. Lajin voi sekoittaa luonnossamme lähinnä kookkaampaan sukulaiseensa rantatädykkeeseen (V. longifolia). Rantatädykkeellä suikeat lehdet ovat usein 3–4 lehden kiehkuroina ja laidaltaan tiheämpi- ja syvempihampaisia kuin tähkätädykkeellä. Mainitut lajit voivat kuitenkin risteytyä, jolloin syntyy lisääntymiskykyisiä hybridikantoja (V. longifolia x spicata), jotka saattavat edelleen risteytyä jommankumman kantavanhemman kanssa. Kovin usein tätä ei meillä tapahdu, sillä lajien kukinta-ajat menevät vain osittain päällekkäin ja niiden kasvupaikkavaatimukset ovat selvästi erilaiset: rantatädykkeen tapaa nimensä mukaisesti todennäköisimmin rannoilta, tähkätädyke puolestaan viihtyy kuivilla kallioilla, niityillä, somerikoilla ja pihoillakin lähinnä kalkkiperäisillä alueilla.

Vanhoista kasvupaikoista päätellen tähkätädykettä on saatettu levittää pitkin etelärannikkoa myös rohdoksi, mutta lajin mahdollista lääkekäyttöä ei tunneta. Nykyisin tähkätädyke on myös koristekasvi, josta on jalostettu kukan värin suhteen poikkeavia lajikkeita, esimerkiksi valkoisia, ruusunpunaisia ja tummansinisiä. Tähkätädyke on täpläverkkoperhosen (Melitaea cinxia) toukkien ravintokasvi.

Unelmatädyke

Veronica gentianoides

Unelmatädyke on meillä harvinaisehko koristekasvi, joka saattaa karata aidan taakse ja villiytyäkin luontoomme. Unelmatädyke on tähkätädykkeen mittainen tai pidempi, sillä on tähkämäinen kukinto, kukat ovat yleensä vaaleansinisiä tai valkoisia, ja muistuttavat muodoltaan enemmän esim. nurmitädykkeen kuin tähkätädykkeen kapeaterälehtisiä kukkia.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page