Rohtokuirimo, C. officinalis Rohtokuirimo Rohtokuirimo, C. officinalis

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Tanskankuirimo

Cochlearia danica

  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen (ehkä joskus monivuotinen) ruoho.
  • Korkeus: 3–15 cm, hedelmäasteella jopa 30 cm. Varsi rennohko–koheneva.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen–punertava, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä 4, n. 3 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet lyhytruotisia. Lapa kalju, hieman möyheä, tyvilehdissä munuaismainen–leveän kolmiomainen, varsilehdissä soikeahko–herttamainen–kolmiomainen.
  • Hedelmä: Monisiemeninen, soikea–puikea, pullea, 3–5 mm pitkä litu. Lituperä n. 5 mm, vinosti ylöspäin suuntautunut–siirottava.
  • Kasvupaikka: Hiekkaiset, soraiset ja kiviset merenrannat, kallionraot, luotojen niittylaikut, lintujen istumakivet.
  • Kukinta: Touko–heinä(–elo)kuu.

Tanskankuirimo kasvaa Suomessa Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa, Uudenmaan rannikolla sekä Kotkan edustalla Ulko-Tammiossa ja Haapasaaressa. Lajin esiintymät keskittyvät enimmäkseen ulkosaaristoon rantakallioiden nurmijuotteille, kauempana merestä sen voi tavata lintujen istumapaikoilta. Runsaimmillaan ja rehevimmillään se kasvaa aivan levinneisyytensä eteläosissa – todennäköisesti tärkein lajin levinneisyyskuvaan vaikuttava tekijä on sen mieltymys kosteaan ja lauhkeaan meri-ilmastoon.

Kuirimoitten suvun tieteellinen nimi Cochlearia tulee latinan sanasta cochlear, ’lusikka’, joka viittaa tyvilehtien muotoon. Nimeä käyttivät yrttiparantajat eli herbalistit jo kauan ennen nykyaikaisen kasvitieteellisen nimistön kehittymistä: kuirimoita on käytetty satoja vuosia lääkkeenä, ennen muuta c-vitamiinin puutteesta johtuvaa keripukkia vastaan. Muinaisia suomalaisiakin vaivasivat erilaiset puutostilat etenkin pitkän talven loppupuolella. Osa tanskankuirimon lehdistä talvehtii vihreinä ja heti lumen sulattua kasvi versoo vielä uusia, mehukkaita lehtiä. Lehtiä hienonnettaessa leviää voimakas sinappia ja vihanneskrassia muistuttava tuoksu, joka johtuu kasvin sisältämistä sinappiöljyistä. Myös tämän päivän villiyrttiharrastajat keräävät kuirimon tuoreita, keväisiä lehtiruusukkeita. Etenkin Brittein saarilla laji on saavuttanut suosiota terveellisenä ja maukkaana salaattien lisänä.

Rohtokuirimo

Cochlearia officinalis

Aikaisemmin ruijankuirimoksi kutsuttu rohtokuirimo on ominainen etenkin arktisten merien rannikoille. Se kasvaa päälevinneisyysalueensa ulkopuolella, ilmeisesti kulttuuritulokkaana myös Suomessa, Utsjoella, Tenon rannoilla. Kasvin vanha nimi viittaa sen levinneisyyteen Norjan Finnmarkissa, mutta nykyinen nimi on ehkä vieläkin osuvampi, sillä laji oli erinomaisen tehokas keripukkilääke pitkillä purjehdusmatkoilla. Rohtokuirimon ylimmät varsilehdet ovat tanskankuirimosta poiketen ruodittomia ja sepiviä.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page