© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio. All rights reserved.

Täpläkämmekkä

Dactylorhiza maculata

  • Alalajit: Maariankämmekkä (ssp. maculata), Kielikämmekkä (ssp. fuchsii)
  • Heimo: Kämmekkäkasvit – Orchidaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurimukulat syvään liuskaisia.
  • Korkeus: 20–50 cm. Varsi hento, täyteinen.
  • Kukka: Kehä vastakohtainen, violetti, purppuranpunainen, vaaleanpunainen tai valkoinen, tummakuvioinen, n. 1,5 cm leveä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, joista 1 erilaistunut ns. huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannuksellinen, kärjestä matalaan–syvään 3-liuskainen, sivuliuskat yleensä isompia kuin keskiliuska, joskus kaikki liuskat jokseenkin samankokoisia. Kannus sikiäintä lyhyempi. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1 ja luotteja 2. Kukinto tiheähkö, tähkämäinen terttu. Kukinnon tukilehdet vaaleita, hennosti sahalaitaisia, yleensä kukkia lyhyempiä.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia, lehtiä 3–10 kpl, alimmat lehdet selvästi suurempia kuin ylemmät. Lapa kapean vastapuikea, tylppä–pyöreäkärkinen, ehytlaitainen, silposuoninen, yläpinnalta tummapilkkuinen, alapinnalta siniharmaa. Ylälehdet pieniä, suikeita, kukkien tukilehtien kaltaisia.
  • Hedelmä: Kota, siemenet pölymäisen pieniä.
  • Kasvupaikka: Soiden laiteet, korvet, letot, kangasmetsien soistuvat painanteet, kosteat metsät, suoniityt, lehdot, lähteiköt, purolaaksot, rannat, laitumet, hakamaat, tunturikoivikot ja paljakan alaosat.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Kielikämmekkä (ssp. fuchsii) on määritelty silmällpidettäväksi.

Liuskakämmekät (Dactylorhiza) ovat taksonomisesti erittäin vaikea suku. Meillä Suomessa suvun selkeästi yleisimmän lajin, täpläkämmekän ulkonäkö vaihtelee suuresti: jopa samassa kasvustossa kukkien väri, kuviointi ja muoto vaihtelevat, samoin kasvien koko ja lehtien pilkullisuus. Lajista on ehtinyt kehittyä joukko levinneisyydeltään ja kasvupaikoiltaan poikkeavia muotoja, saattaapa eroja olla pölytysbiologiassakin.

Kielikämmekkä tunnettiin aiemmin nimellä kalkkimaariankämmekkä, ja sitä on pidetty välillä omana lajinaan, välillä maariankämmekän alalajina tai sen muotona. Nykytutkimus on määritellyt sen ja myös maariankämmekän täpläkämmekän alalajeiksi. Alalajien erottaminen toisistaan ei ole aivan helppoa eikä ilman kromosomitutkimusta aina ihan varmaa. Joitakin melko selviä eroja alalajien ulkonäöissä on, mutta maariankämmekän suuri sisäinen vaihtelu hankaloittaa tunnistamista. Kielikämmekän alimmat lehdet ovat pyöreäkärkisempiä, kukinto on tiheän kartiomainen, kukan huuli on selvästi kolmiliuskainen ja huulen keskiliuska on jokseenkin yhtä iso kuin sivuliuskat. Ehkä selvin ero on kuitenkin ekologiassa: maariankämmekkä viihtyy happamallakin alustalla, kielikämmekkä on vanhan lajinimensä mukaisesti vaatelias ja harvinainen kalkinsuosija. Kuva näiden alalajien levinneisyydestä on jokseenkin epäselvä, joten varsinkin sopivan kalkkipitoisten maitten maariankämmekän näköisiä kämmeköitä kannattaa katsoa tarkemmin. Uhanalaisuusluokituksessa kielikämmekkä on määritelty silmälläpidettäväksi.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page