© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Terhi

Asperugo procumbens

  • Heimo: Lemmikkikasvit – Boraginaceae
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho. Pääjuuri suora, lyhyt.
  • Korkeus: 20–70 cm pitkä. Varsi rento, haarova, särmikäs, särmiä myöten väkäkarvainen.
  • Kukka: Säteittäinen, 2–3 mm leveä. Teriö tumman punasininen, yhdislehtinen, suppilomainen, 5-liuskainen. Teriön nielussa 5 valkeaa suomua, alempana 10 kyhmyä. Verhiö yhdislehtinen, vastakohtainen, 5-liuskainen, karvainen; kukinnan jälkeen suureneva, lopulta jäykkä, litteä, kahdesta moniliuskaisesta osasta muodostunut, liuskojen kärjet siirottavat, väkäselliset. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukat lehtihankaisia, yksittäin–kaksittain.
  • Lehdet: Kierteisesti, osaksi miltei vastakkain. Alemmat lehdet ruodillisia, ylemmät ruodittomia. Lapa suikea, tylpähkö.
  • Hedelmä: 4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) soikeita, litteitä, harmaanruskeita, tiheänystermäisiä, n. 3,5 mm pitkiä.
  • Kasvupaikka: Puutarhat, joutomaat, perunapellot, kompostit, navetanseinustat, leväkasat.
  • Kukinta: Touko–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Terhi on sukunsa ainoa laji ja rentoine varsineen, useimmiten kaksittain lehtihangoissa sijaitsevine kukkineen ja kukinnan jälkeen suurenevine verhiöineen poikkeaa monessa suhteessa tyypillisistä lemmikkikasveistamme. Korkeintaan nuorta versoa voi erehtyä pitämään lemmikkinä.

Typpipitoisiin paikkoihin mieltynyt terhi on yleensä ihmisen seuralaiskasvi, joka viihtyy erinomaisesti huussintauksilla, navetan seinustoilla, tunkioilla, komposteilla ja perunamailla. Toisinaan terhin voi tavata myös puutarhasta, raunioilta tai aivan luontaisen kaltaisena merenrantojen levävalleilta. Monen muun vaateliaan kulttuuriympäristöjen kasvin tapaan terhikin on vähentynyt maatilojen pihapiirien siistiydyttyä ja hevosten hyötykäytön vähennyttyä.

Satunnaisesti terhiä voi löytää koko maastamme, mutta sen yleisyys on selvästi kaksijakoinen: sitä kasvaa toisaalta Lounais-Suomen saaristo- ja rannikkoalueella, toisaalta Peräpohjolassa ja Lapissa. Eteläiset esiintymät lienevät yhtä vanhoja kuin alueen maanviljelyskin, pohjoiseen terhin oletetaan saapuneen vasta myöhemmin venäläisen viljansiemenen seassa. Terhi onkin hyvä leviämään: kypsyvät hedelmykset sisäänsä kätkevä, lähinnä pienenpientä vaahteranlehteä muistuttava verhiö on koukkupäisine liuskoineen hyvin takertuva. Kun varsi kuivuessaan vielä helposti katkeilee, sen kappaleet hedelmyksineen voivat takertua helposti kokonaisenakin ohikulkevan eläimen tai ihmisen matkaan. Kun terhi leviää näinkin helposti, on yhä vaikeampi ymmärtää, miksei sitä ole koko Suomessa. Erilaisia selityksiä on tarjottu, mutta yksikään niistä ei kuulosta kovin uskottavalta.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page