© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Tesmayrtti

Adoxa moschatellina

  • Heimo: Tesmayrttikasvit – Adoxaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko suikertava, suomuinen. Rönsyllinen.
  • Korkeus: 8–15 cm. Varsi haaraton, kalju.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, vihertävänkeltainen, 6–8 mm leveä, yhdislehtinen, terälehtiä 4–5 (ylimmäisessä kukassa 4, sivukukissa 5). Verhiö 2 tai 3-liuskainen. Heteitä 4 tai 5, kaksihalkoisia (kukat näyttävät 8- tai 10-heteisiltä). Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 4 tai 5-luottinen. Kukinto tav. 5-kukkainen tiivis sykerö. Kukat tuoksuvia.
  • Lehdet: Tyvellä sekä varrella 2 lehteä vastakkain. Tyvilehtien lapa 2 kertaa 3-sorminen, lehdykät liuskaisia–isohampaisia, varsilehdet 3-sormisia, lapa liuskainen, himmeänvihreä.
  • Hedelmä: Marjamainen, vihertävä, 5 mm pitkä. Hedelmystö kypsänä maahankaartuva.
  • Kasvupaikka: Lehdot, lehtokivet, lehtokalliot, törmät, puronvarret.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.

Kuten tesmayrtin hennosta olemuksesta ja ohuista lehdistä voi päätellä, laji on varjokasvi, joka suosii kosteita, erittäin reheviä ja multavia lehtometsiä. Lajin yhtenäisehkö kasvualue ulottuu Ahvenanmaalta Varsinais-Suomen rannikkoalueelle, Satakuntaan ja Kokemäenjoen laaksoon, Etelä-Hämeen lounaisosaan ja Uudellemaalle. Erillisiä esiintymiä on Etelä-Karjalassa aivan itärajan tuntumassa, Kemijoen suupuolella sekä Itä-Lapissa Sallan ja Savukosken mailla. Tesmayrtti ei ole mikään suurharvinaisuus, mutta moni ahkerakaan luonnossa liikkuja ei ole koskaan huomannut tätä lehtojen kenttäkerroksen vaatimattominta osakasta. Jopa sen tuntematonta tai maineetonta tarkoittava tieteellinen sukunimi Adoxa kuvaa kasvin mataluutta ja vihreän sävyjen hallitsemaa ulkonäköä. Moni kasveista kiinnostunutkin ohittanee tesmayrtin luullen sitä valkovuokon tai rönsyleinikin taimeksi. Tarkemmin tutkimalla voi huomata tesmayrtin olevan paikoin melko yleinen ja muodostavan laajojakin, mattomaisia kasvustoja hentoisella juurakollaan. Kasvin ääreen kumartuessaan voi samalla todeta sen lehtien heikon myskimäisen tuoksun – kukat tuoksuvat lähinnä jätteiltä ja houkuttelevat ilmeisesti kaikenlaiseen pilaantuneeseen ihastuneita kärpäsiä pölyttäjikseen.

Tesmayrtin havaitsemista vaikeuttaa pienen koon ja vaatimattoman olemuksen lisäksi lajin lyhyt vuotuinen maanpäällinen vaihe ja siten mahdollinen havaitsemisaika. Tesmayrtti itää varhain keväällä, kukkii toukokuussa ja häviää jo kesän aattona mullan alle odottelemaan seuraavan talven päättymistä. Huolellisesti kaivamalla voi kasvin sijoilta löytää rönsyilevän juurakon, jota vararavintovarastoina toimivat suomumaiset lehdet verhoavat. Ennen lepovaihettaan tesmayrtti taivuttaa hedelmiensä ryhmän maahan, jossa muurahaiset ja etanat mässäilevät niillä, levittäen siemeniä ympäriinsä.

Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page