Keltavaleunikko, Meconopsis cambrica Keltavaleunikko, Meconopsis cambrica Keltavaleunikko, Meconopsis cambrica Keltaneidonunikko, Glaucium flavum Keltaneidonunikko, Glaucium flavum

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Tuliunikko

Eschscholzia californica

  • Nimi myös: Kaliforniantuliunikko
  • Heimo: Unikkokasvit – Papaveraceae
  • Kasvumuoto: 1-, joskus monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 30–50 cm. Varsi pysty–koheneva, runsaasti haarova, kalju sinivihreä, maitiaisnesteetön.
  • Kukka: Säteittäinen, 3–4 cm leveä. Terälehtiä 4, yksivärisiä oranssinkeltaisia tai keltaisia, tai ja vain tyveltä oranssinkeltaisia. Jalostettuja lajikkeita on myös valko-, oranssi- ja punakukkaisia. Verholehdet (2) yhteenkasvaneet muodostaen teräväkärkisen hupun, joka karisee kukan avautuessa. Varteen kukan alle jää rengasmainen verhiön jäänne. Heteitä paljon, keltaisia–oransseja, ponnet pidempiä kuin palhot. Emiö yhdislehtinen, moniluottinen. Kukat yksittäin, pitkän vanan päässä.
  • Lehdet: Vuorottain, pitkäruotisia, kahteen kertaan 3-jakoisia, liuskat kapeita, tasasoukkia, ohuita, sinivihreitä.
  • Hedelmä: Kapea, 5–10 cm pitkä, kalju, selväurainen kota. (Raakileena teräväkärkinen, sileä kartio.)
  • Kasvupaikka: Tienvarret, täyttö- ja joutomaat. Koristekasvi, toisinaan pihoilta karannut.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Tuliunikko on luonnonvarainen kukkakasvi Pohjois-Amerikassa, erityisesti sen lounaisosassa ja laji onkin Kalifornian osavaltion virallinen kukkakasvi (jonka virallinen juhlapäivä eli California Poppy Day on 6. huhtikuuta). Tuliunikon kuva onkin osavaltion rajoilla olevissa “Tervetuloa Kaliforniaan” -kylteissä. Suomessa lajia kasvatetaan koristekasvina, joka jonkin verran karkailee luontoomme, ei kuitenkaan muodosta karkulaisena pysyviä kasvustoja. Joissakin maissa esim. Australiassa tuliunikko on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Tuliunikosta on jalostettu useita lajikkeita, joiden kukkien värit vaihtelevat valkoisesta punaiseen.

Keltavaleunikko

Meconopsis cambrica

Muitakin keltakukkaisia unikoita tai unikoiden lähisukulaisia suomalaisissa puutarhoissa tai niiden liepeillä voi tavata, mainittakoon ainakin siperianunikko (Papaver croceum), keltaneidonunikko ja keltavaleunikko. Lajit on melko helppoa erottaa toisistaan. Keltavaleunikon suurilehdykkäiset lehdet ovat vuorottain. Kukat ovat pitkäperäisiä. Siperianunikolla lehdet muodostavat ruusukkeen ja varret ovat lehdettömiä. Keltaneidonunikon sinivihreät, pariliuskaiset lehdet ovat tyvellä ruusukkeena ja varrella vuorottain.

Keltaneidonunikko

Glaucium flavum

Keltaneidonunikon lehdet ovat pariliuskaiset ja siniharmaat (niin kuin lajin sukunimi antaa ymmärtää, kreikan glaucos tarkoittaa siniharmaata). Ruusukelehdet ovat ruodillisia, varsilehdet sepiviä. Kukat ovat lyhytperäisiä. Kota on vielä pidempi kuin tuliunikolla.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page