© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Tummaneidonvaippa

Epipactis atrorubens

  • Heimo: Kämmekkäkasvit – Orchidaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, pysty.
  • Korkeus: 20–50 cm. Varsi usein violetin sävyinen, yläosasta karvainen.
  • Kukka: Kehä vastakohtainen, tumman punaruskea–tumman purppuranpunainen, harvoin vihertävä, n. 10 mm leveä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, joista 1 erilaistunut huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannukseton, puolivälistä kurouman jakama, tyviosa kuppimainen. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1, luotteja 2. Kukinto harsuhko, 6–30-kukkainen, toispuolinen terttu. Kukka vaniljantuoksuinen. Kukkien tukilehdet yleensä kukkia lyhyempiä.
  • Lehdet: Kierteisesti, lähes kahdessa rivissä, ruodittomia, 5–11 kpl, latvaa kohti pieneneviä. Lapa soikea–suikea, silposuoninen, ehytlaitainen, sinivihertävä.
  • Hedelmä: Nuokkuva kota, siemenet pölymäisen pieniä.
  • Kasvupaikka: Kalliot, soraikot, rantahietikot, tienvarret ja kalkkikaivokset. Kalkinvaatija.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu koko Suomessa.

Kalliot ja soraikot eivät ehkä äkkiseltään vaikuta kovin lupaavilta paikoilta etsiä harvinaisia kämmeköitä. Tummaneidonvaippa on kuitenkin paitsi melkoinen kasviharvinaisuus, myös mitä tyypillisin avointen, kuivien ja paahteisten paikkojen kasvi – meillä sille sopivia kallioita on vain kovin niukasti. Kallion kivilajin täytyy nimittäin olla kalkkipitoista, sillä tummaneidonvaippa on kalkinvaatija. Eniten sitä on Koillismaalla Kuusamossa, Pohjois-Karjalan kalkkialueilla ja Sallassa Oulangan kansallispuistossa. Tummaneidonvaipan odoteltiin ilmestyvän myös jonkin sopivan kalkkilouhoksen seinämille, mutta se yllätti kasviharrastajat iloisesti valloittamalla uusia kasvupaikkoja sieltä täältä maanteiden penkoilta, jossa rakennushiekan sekaan oli joutunut kalkkia. Nykyään näitä esiintymiä ihmisen muokkaamilla kasvupaikoilla tunnetaan ympäri Etelä-Suomea. Uusien kasvustojen etsiskely kannattaa, sillä laji on yksi kauneimmista kämmeköistämme, kookas ja kukkiessaan hyvin näyttävä. Tumma väritys ilmeisesti suojaa kasvia liian auringon UV-säteilyn haitoilta sen suosimilla avoimilla kasvupaikoilla.

Kukkien tummanpunainen väri ja miellyttävä vaniljantuoksu houkuttelevat pölyttäjiksi erityisesti yksinään eläviä pikkuampiaisia, joihin tämä neidonvaippalaji näyttäisi erikoistuneen. Siemenet ovat tälläkin kämmekällä lähes olemattoman pienet ja tuuli voi kantaa niitä helposti kilometrikaupalla – myrskyihin liittyvät voimakkaat ilmavirtaukset vaikka useaan kertaan maapallon ympäri. Taimivaiheessa kämmekän alku on täysin riippuvainen sienikumppanista, ja se viettää elämänsä ensimmäiset vuodet maan alla alkeisjuurakkona. Kehitys täysikokoiseksi, kukkivaksi kasviksi kestää itämisestä kutakuinkin täyden vuosikymmenen.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page