Rohtotulikukka, V. phlomoides Rohtotulikukka, V. phlomoides Rohtotulikukka, V. phlomoides

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Tummatulikukka

Verbascum nigrum

  • Heimo: Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae
  • Kasvumuoto: 2- tai monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 50–100 cm. Varsi ruskeanpunainen, tyveltä tähtikarvainen, ylhäältä harvakarvainen.
  • Kukka: Teriö lähes säteittäinen, 18–25 mm leveä, keltainen, harvoin valkoinen, yhdislehtinen, ratasmainen, lyhyttorvinen, 5-liuskainen. Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 5, palhot violettikarvaisia. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto tähkämäinen, yleensä haaraton, joskus alaosasta haarova.
  • Lehdet: Ruusukkeena ja varrella kierteisesti. Tyvilehdet melko pitkäruotisia, ruoti siipipalteinen, ylimmät varsilehdet ruodittomia, mutta eivät johteisia. Lapa puikea, herttatyvinen, nyhälaitainen, päältä harvakarvainen, alta huopakarvainen.
  • Hedelmä: Ruskea, laitaluomainen (laidasta avautuva) kota.
  • Kasvupaikka: Niityt, töyräät, pientareet, tienvarret, joutomaat, metsänreunat, kalliomäet.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Tummatulikukka on selvä vanhan asutuksen ilmentäjälaji, jota ei tavata erämaissa, mutta ei se oikein viihdy uusilla asuntoalueillakaan. Tummatulikukka on muinaistulokas, joka lienee seurannut maatamme asuttaneita uudisasukkaita, ehkä jo rautakaudella. Esi-isämme ovat saattaneet levittää lajia uusille asuinsijoilleen myös tarkoituksella lääkekasviksi. Koristekäyttö lienee ollut kuitenkin sittemmin etusijalla: tummatulikukan metrin korkeuteen ulottuvat kukinnot ovat todella näyttäviä. Lämpimän vaaleankeltaisen teriön torvessa on pölyttäjien ohjaamiseksi ja houkuttelemiseksi viisi kastanjanruskeaa täplää ja heteiden violettikarvaiset palhot tuovat oman lisänsä kukkaan. Kukittuaan tummatulikukka kuolee, mutta kasvattaa sivusilmusta uuden verson juurakon kylkeen ja tällä tavoin monivuotisena säilyy melko tiheässäkin kasvillisuudessa. Saadessaan kukkia rauhassa tummatulikukka kylväytyy kasvupaikalleen todella runsaasti: siemeniä voi syntyä jopa 70.000! Jokainen voi edesauttaa tämän komean lajin säilymistä kasvistossamme jättämällä kukinnot poimimatta ja ihailemalla niitä kasvupaikallaan.

Tummatulikukka risteytyy ukontulikukan (V. thapsus) kanssa. Kasvit erottaa toisistaan mm. siitä, että ukontulikukalla varsilehdet ovat pitkälti johteisia ja palhot valkokarvaisia.

Rohtotulikukka

Verbascum phlomoides

Nykyisin eteläisen Suomen luonnossa voi tavata koristekasvipenkistä karanneena monia tulikukkalajeja ja niiden risteymiä. Kaksivuotinen rohtotulikukka on melko kookas, karvainen ja kukinnoltaan haaraton. Sen varsilehdet ovat johteettomia. Ja heteiden karvoituksessa voi tarkka(ilija) löytää selvän eron useimpiin muihin tulikukkiin: kahden alimman heteen palhot ovat kaljut (kolmen ylimmän keltakarvaiset).

Kasvikarvaisuuden pikakurssi, osa 2/368

Tulikukkien palhojen (= heteen varsiosa) karvaisuutta tarkkailemalla voi melko pitkälle päätellä, mistä tulikukkalajista on kysymys. Purppura- ja tummatulikukalla palhot ovat sinipunakarvaisia. Niiden kukkien terälehtien värit ovat niin erilaisia, että sekaannusta ei voi tapahtua. Ukontulikukan palhot ovat valkokarvaisia. (Kahden alimman heteen karvoitus on melko harvaa tai olematonta.) Muilla tämän sivuston tulikukilla palhojen karvat ovat enemmän tai vähemmän keltaisia. Jättitulikukalla kaikki palhot ovat karvaisia. Pustantulikukalla myös ponnet (= heteen kärkiosa) ovat karvaisia. Rohto- ja käentulikukalla 2 alinta hedettä on kaljuja, 3 ylintä keltakarvaisia. Lajiero löytyy muualta (esim. kukinnon haaraisuudesta).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page