© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Tunturiängelmä

Thalictrum alpinum

  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 5–25 cm. Varsi haaraton, yleensä lehdetön.
  • Kukka: Säteittäinen, punainen, n. 5 mm leveä. Terälehdet puuttuvat. Verholehtiä 4, punertavia, melko varhain karisevia. Heteitä monta, palhot ohuita, sinipunertavia, ponnet pitkäsuippuisia, tav. punaruskeita. Emiö erilehtinen, emejä 3–6. Kukinto harvakukkainen terttu, kukat riippuvat.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena, varsilehtiä enintään 1, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa puikea–kolmiomainen, leveyttään pitempi, 1–2 kertaa parilehdykkäinen. Pikkulehdykät pyöreähköjä, kärki liuskainen–tylppähampainen, reunat kapealti taakäänteisiä, yläpinta kiiltävän tummanvihreä, alapinta vaalean sinivihreä.
  • Hedelmä: Pitkittäisharjuinen, otakärkinen, 2–3 mm pitkä, lyhytperäinen–lähes perätön pähkylä.
  • Kasvupaikka: Paljakat ja koivuvyöhykkeessä tunturipurojen, -jokien ja -järvien rannat, tunturiniityt, rinnesuot ja kedot. Harvoin havumetsävyöhykkeessä letoilla. Kalkinsuosija.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Moni lapinkävijä kävelee huomaamattaan tunturiängelmän ohi, mutta värikkään ja elegantin kasvin äärellä kannattaa hidastaa kulkuaan ja kumartua ihailemaan sen kauneutta lähempää. Kehälehdet ja heteiden palhot ovat punertavat tai sinipunaiset, ponnet puolestaan kellertävät, kunnes siitepöly värjää nekin punertaviksi. Kukat ovat tuoksuttomat ja heteiden ponnet heiluvat hentojen palhojen päässä varistamassa siitepölynsä tuulen kuljetettavaksi.

Mitä hyötyä tuulipölytteiselle lajille sitten on kasvattaa värikkäitä kukkia? Leinikkikasveina ängelmät ovat alun perin olleet hyönteispölytteisiä, joten värikkyys saattaa olla pelkkä jäänne lajin kehityshistoriasta. Toisaalta hyönteiset saattavat edelleen pölyttää tunturiängelmän kukkia tuulen ohella. Monien muiden tunturikasvien tapaan myös tunturiängelmä lisääntyy tehokkaasti kasvullisesti rönsymäisen, vaakasuoran ja haaraisen maavartensa avulla.

Nimensä mukaisesti tunturiängelmä kasvaa vain tunturialueilla. Laji vaatii kasvualustakseen melko runsasravinteisen ja tavallisesti kostean maan; kuivilla paikoilla se kasvaa ainoastaan kalkkialustalla. Jokseenkin yleinen tunturiängelmä on meillä vain Utsjoen ja Enontekiön suurtuntureiden paljakalla, harvinaisena laji kasvaa Pohjois-Lapin havumetsävyöhykkeen lehdoissa ja letoilla. Etelämpää tunnetaan pari erillisesiintymää Kittilän lehtokeskuksesta ja Koillismaalta. Pohjoisessa Suomessa kasvaa myös rauhoitettu keminängelmä (T. minus ssp. kemense), mutta erotukseksi korkeintaan yksilehtisen varren kasvattavasta tunturiängelmästä sen varsi on koko pituudeltaan lehdekäs.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page