Lumihaarikko

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Jorma Karjalainen. All rights reserved.

Tunturihaarikko

Sagina saginoides

  • Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen, löyhästi mätästävä ruoho.
  • Korkeus: 3–10 cm. Varsi rento–koheneva, kalju, juurehtiva.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, joskus punertava, halkaisijaltaan noin 5 mm; terälehtiä viisi, 2 mm pitkiä, verholehtiä 5, terälehtien pituisia, leveän puikeita, tylppiä. Heteitä 10 (joskus 5). Emiö yhdislehtinen, 5-vartaloinen ja 5-luottinen. Kukat yksittäin. Kukka- ja kotaperät suoria (nuppuvaiheessa nuokkuvia). Nuput pallomaisia.
  • Lehdet: Vastakkain, ruodittomia, pareittain yhdistyvisiä. Lapa tasasoukka, rihmamainen, ehytlaitainen, kalju, tummanvihreä, päästä lyhytotainen.
  • Hedelmä: Pitkulaisen munanmuotoinen, 5-liuskaisesti avautuva, selkeästi verhiötä pidempi, 3,5 mm pitkä kota.
  • Kasvupaikka: Tunturipaljakassa lumenviipymät, sulavesikosteikot, pahdat, kalliopenkereet, puronvarret ja myös tienvieret.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Kohokkikasvien heimossa on kauniiden kohokkien ja näyttävien neilikoitten lisäksi koko joukko pieniä, mitättömän näköisiä ja usein vaikeasti tunnistettavia lajeja. Ne ovat sopeutuneet kasvamaan siellä, missä isommat eivät menesty ja niille riittää aivan pieni laikku paljasta maata. Tuntureiden äärevissä oloissa on runsaasti paikkoja, mistä kookkaat kilpailijat eivät pysty muodostamaan yhtenäistä peitettä. Pienestä koosta on siellä muitakin etuja: lähellä maan pintaa, kylmän viiman ulottumattomissa on suhteellisen lämmintä kasvaa. Talvella ohutkin lumipeite riittää eristämään pikkuisen kasvin talven purevalta kylmyydeltä.

Tunturihaarikko keskittyy luonnossamme Käsivarren Lapin tuntureille, missä tarkkasilmäinen vaeltaja voi löytää sen niukkakasvisista paikoista – lumenviipymistä, vuotomailta, pahdoilta ja puronvarsilta. Runsaimmat esiintymät ovat Enontekiön suurtuntureilla, jossa se kasvaa paitsi paljakassa, myös jokivarsilla koivumetsävyöhykkeessä. Se tunnetaan myös Utsjoelta vastaavista paikoista, Sodankylän pohjoisosasta tunnetaan yksi erillinen kasvupaikka ja lajin eteläisimmät esiintymät maassamme ovat Pallastuntureilla. Lähisukulainen, silmälläpidettävä lumihaarikko (S. nivalis), viihtyy myös lumenviipymillä, vuotomailla, pahdoilla ja puronvarsilla. Tunturihaarikolla verhiö ja teriö ovat 5-lehtisiä, lumihaarikolla sekä 4- että 5-lehtisiä.

Haarikoitten lisäksi paljakan kohokkikasveista pienen koon etuihin luottavat myös nädät, joita meillä pohjoisessa kasvaa kolme lajia: lapinnätä (Minuartia biflora), rusonätä (M. rubella) ja tunturinätä (M. stricta). Rauhoitetut norjanarho (Arenaria norvegica) ja tunturiarho (A. pseudofrigida) ovat myös pienikokoisia tunturikasveja mutta suhteellisen suurikukkaisia ja nätiä ja haarikoita leveälehtisempiä. Norjanarhoa tunnetaan vain Saanalta ja Mallalta, tunturiarhoa Kuusamon ja Sallan rotkolaaksoista.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page