© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Tunturihorsma

Epilobium anagallidifolium

  • Heimo: Horsmakasvit – Onagraceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Pintarönsyllinen, rönsyt lehdekkäät.
  • Korkeus: 5–20 cm. Varsi haaraton, koheneva, tyveltä kalju, yläosasta viiruttaisesti kaarikarvainen, aluksi nuokkuva, siementen kypsyessä pystyyn nouseva.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, purppuranpunainen, 4–6 mm pitkä; terälehtiä 4, lovikärkisiä. Verholehtiä 4. Heteitä 8. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti nuijamainen; sikiäin kehälehtien alapuolella, lähes kalju–niukasti nystykarvainen, tyveltä myös kaarikarvainen. Kukinto harsuhko terttu, kukkia 1–3.
  • Lehdet: Vastakkain (kukinnoissa kierteisesti), lyhytruotisia. Lapa soikeahko, tylppäkärkinen, harvaan matalahampainen–lähes ehytlaitainen, kalju, tummanvihreä, usein punertava.
  • Hedelmä: Putkimainen, 4-lokeroinen, 2–4 cm pitkä kota. Siemenet lenninhaivenellisia, vastapuikeita, sileitä, leveäkaulaisia.
  • Kasvupaikka: Tuntureilla lumenviipymät, painanteet, valuvesipinnat, lähteiköt, purojen ja jokien varret, lehdot, tienpenkereet.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Tunturihorsma eroaa selvästi muista horsmalajeistamme, myös viidestä muusta vain Pohjois-Suomessa esiintyvästä sukulaisestaan. Se on horsmista vähäisimpiä: varrella on tavallisesti mittaa vain pikkusormen verran ja latvassa yksi tai kaksi kukkaa. Kukat nuokkuvat usein suorastaan aivan maan pinnassa lähellä verson tyveä, levälleen teriö aukeaa vain auringonpaisteella. Nöyryyttään tunturihorsma ei kumartele: kasvutapa on tunturipaljakan usein huonoille sääolosuhteille alttiin kasvin keino tuoda kukkansa maanpinnan tasossa lentävien pölyttäjähyönteisten ulottuville. Siementen kypsyessä kodat törröttävät jäykästi pystyssä, paremmin tuulen ulottuvilla.

Tunturihorsma on nimensä mukaisesti todellinen tunturikasvi ja runsaimmillaan ilman muuta paljakkavyöhykkeessä. Tunturihorsma kasvaa jopa äärimmäisen myöhään sulavien lumenviipymien alla, josta se paljastuu maksasammalten kanssa vain poikkeuksellisen poutaisina kesinä. Vaikka kasvillisuus on paljakassa kaiken kaikkiaan harvaa ja niukkalajista, tunturihorsma jää tummaa sammalpatjaa vasten silti usein huomaamatta. Se voi kuitenkin peittää tunturinrinteitä kilometrienkin mittaisina, lähes yhtäjaksoisina mutta harvahkoina kasvustoina. Metsävyöhykkeessä laji on sen sijaan suurharvinaisuus ja rajoittuu puronvarsiin ja kosteiden kivikkojen koloihin. Eteläisimmillään se kasvaa Pallastuntureilla ja Koillismaalla Värriötuntureilla ja Tuntsalla.

Kituliaasti kasvavasta pohjanhorsmasta (E. hornemannii) tunturihorsman erottaminen ei aina ole ihan helppoa. Tunturihorsman maanpäälliset ja suhteellisen isolehtiset pintarönsyt ovat hyvä tuntomerkki. Joskus nuorten kasviyksilöiden määritys saattaa kuitenkin vaatia kukan tyviosan putkimaisen sikiäimen karvoituksen tutkiskelua: tunturihorsman sikiäin on vaihtelevassa määrin sekä nysty- että kaarikarvainen, pohjanhorsman yksinomaan nystykarvainen.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page