© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Kari Pihlaviita. All rights reserved.

Tunturitädyke

Veronica alpina

  • Alalajit: (Pulmun)Tunturitädyke (ssp. alpina), Sopulintunturitädyke (ssp. pumila)
  • Heimo: Ratamokasvit – Plantaginaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko suikertava.
  • Korkeus: 5–15 cm. Varsi pystyhkö, haaraton, karvainen.
  • Kukka: Teriö lähes säteittäinen, tummansininen–sininen ja tyvestä valkoinen, 5-7 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, lyhyttorvinen. Verhiö 4-liuskainen, liuskat ripsireunaisia, usein sinisiä. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto latvaterttu, aluksi lyhyt, puolipallomainen, kukinnan edetessä pitenevä. Kukkaperä tukilehteä lyhyempi.
  • Lehdet: Vastakkain–vuorottain, lähes ruodittomia. Lapa puikea–soikea, lähes ehytlaitainen–matalaan hammaslaitainen.
  • Hedelmä: Pitkulaisen soikea, lievästi lanttokärkinen, litteä, n. 6 mm pitkä, leveyttään ja verhiötä pitempi, kalju tai joskus pitkäkarvainen, ruskea kota.
  • Kasvupaikka: Puronvarret, jokirannat, lumenviipymät, tunturiniityt, varjoiset kalliot.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Sopulintunturitädyke (ssp. pumila) on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Tunturitädyke houkuttelee pölyttäjiä tiheään kukintoonsa koko lyhyen tunturikesän ajan. Se ei ole yhtä näyttävä kuin toinen tuntureilla viihtyvä sukulaisensa, varputädyke (V. fructicans); siniset kukat ovat noin puolta pienemmät ja vaikuttavat vielä todellista kokoaan pienemmiltä, sillä teriö on hiukan kellomaisesti supulla. Huonolla säällä kukat eivät avaudu lainkaan, mutta siemeniä kehittyy itsepölytykselläkin ja siementuotanto on näin ollen turvattu. Tunturitädyke viihtyy monenlaisilla kosteahkoilla paikoilla, ja on pohjoisilla tunturiseuduilla melko yleinen ja laajalle levinnyt; eteläisiltä yksittäistuntureilta se kuitenkin puuttuu. Kuten moni muukin arktinen eläin ja kasvi, tunturitädykekin lienee viihtynyt jääkaudella sulaksi jääneellä tundralla eteläisessä Suomessa, josta se sitten ilmaston lämmetessä vetäytyi jäätiköiden mukana toisaalta pohjoiseen ja toisaalta yhä ylemmäksi vuoristoon.

Tunturitädyke vaihtelee karvaisuudeltaan ja siitä erotetaan kaksi alalajia. Nimialalajin (ssp. alpina) kota ja kukkien tukilehtien alapinta ovat kaljuja, sopulintunturitädykkeen (ssp. pumila) kota ja tukilehtien alapinta ovat karvaisia. Ensinmainitun teriö on myös hieman tummempi kuin jälkimmäisen.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Ilmaistapahtumamme villiyrteistä keskustakirjasto Oodissa - varaa paikkasi Helmetin sivuilta
Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page