Isoruusunätkelmä, Lathyrus latifolius ssp. latifolius Isoruusunätkelmä, Lathyrus latifolius ssp. latifolius Isoruusunätkelmä, Lathyrus latifolius ssp. latifolius Pikkuruusunätkelmä, Lathyrus latifolius ssp. heterophyllus Pikkuruusunätkelmä, Lathyrus latifolius ssp. heterophyllus Pikkuruusunätkelmä, Lathyrus latifolius ssp. heterophyllus

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Tuoksuherne

Lathyrus odoratus

  • Nimi myös: Hajuherne
  • Heimo: Hernekasvit – Fabaceae (Leguminosae)
  • Kasvumuoto: Yksivuotinen kiipeilevä ruoho.
  • Korkeus: 50–200 cm. Varsi rento, litteä, leveälti siipipalteinen, karvainen.
  • Kukka: Teriö vastakohtainen, punainen, valkoinen, vaaleanpunainen, violetti, usein myös monivärinen, 20–35 mm leveä, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet, alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho). Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto lehtihangassa, pitkäperäinen, 1–3(–5)-kukkainen terttu. Kukat tuoksuvia.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, ruodit siipipalteisia. Lapa 1-parinen, kärhellinen (kärhet haarautuvia). Lehdykät soikeita–puikeita, 2–5 cm pitkiä, ehyt- ja karvalaitaisia. Korvakkeet kapeita 1,5–2,5 cm pitkiä.
  • Hedelmä: 2–4 cm pitkä, ruskea, 5–12-siemeninen, karvainen palko. Siemenet (herneet) myrkyllisiä.
  • Kasvupaikka: Koristekasvi, saattaa karkailla.
  • Kukinta: Elo–syyskuu.

Meillä Suomessa Kaakkois-Euroopasta kotoisin oleva tuoksuherne on koristekasvi, joka toki joskus saattaa karata kukkapenkeistä metsiimme. Tuoksu- eli hajuherneestä on jalostettu useita lajikkeita, joukossa myös kiipeilemättömiä tanakkavartisia maljakkoversioita. Tuoksuherne on (ollut) niin suosittu, että esim. Englannissa sillä on oma, vuonna 1900 perustettu ’The National Sweet Pea Society’, jonka tehtävä on jakaa tietoa tuoksuherneistä (ja hiukan myös muista Lathyrus -lajeista) sekä järjestää tuoksuhernekilpailuja ja -näyttelyitä. Jos olet kiinnostunut tämän lajin kasvattamisesta, vihjeitä hoidosta ja lajikkeista varmasti löytyy yhdistyksen kotisivuilta. Tosin ei sieltäkään taida löytyä varmaa tietoa keltakukkaisesta tuoksuherneestä, jota pidetään yhtä haasteellisena tai mahdottomana haaveena kuin sinikukkaista ruusua.

Ruusunätkelmä

Lathyrus latifolios ssp. latifolius (iso-), L. l. ssp. heterophyllus (pikku-)

Ruusunätkelmää (nimi myös tarhanätkelmä) kuvaillaan joskus sanoilla ’kuin monivuotinen tuoksuherne’. Suku on sama ja ulkonäössäkin on paljon yhteistä, esim. kukkien koko ja näyttävyys sekä lehdyköiden ja kärhöjen rakenne (lehdet 1-parisia, pikkuruusunätkelmällä myös 2-parisia). Erojakin löytyy, lehdykät ovat kapeampia ja palko on pidempi (5–10 cm), monisiemenisempi ja kalju(mpi).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page