© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Tyräruoho

Herniaria glabra

  • Nimi myös: Ketotyräruoho
  • Heimo: Kohokkikasvit – Caryophyllaceae
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen ruoho.
  • Korkeus: 1–3 cm. Varsi maanmyötäinen, 5–15 cm pitkä, monihaarainen, harvaan lyhytkarvainen (karvat ei selkeästi nähtävissä).
  • Kukka: Teriö säteittäinen, kellanvihreä, n. 1,5 mm leveä; terälehtiä 5, hyvin kapeita (äimämäisiä). Verholehtiä 5, terälehtiä leveämpiä. Heteitä 5. Emiö 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinnot lehtihankaisia, palleromaisia, kukinnossa 4–15 kukkaa.
  • Lehdet: Alemmat lehdet vastakkain, ylemmät vuorottain, ruodittomia, korvakkeellisia. Lapa pieni, soikeanpuikea, ehytlaitainen. Korvakkeet pieniä, kalvomaisia, erikokoisia.
  • Hedelmä: Munanmuotoinen, ohutseinäinen, verhiötä hieman pidempi pähkylä.
  • Kasvupaikka: Kuivat hiekkakentät, hiekkaiset mäenrinteet, hiekkakuopat, tienvarret, radanvarret, lastausalueet, joutomaat.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Tyräruoho on saapunut Suomeen monin tavoin ja monia reittejä, mutta ilmeisesti vasta ihmisen mukana. Se kasvaa Ahvenanmaalta rannikkoa pitkin Kymenlaaksoon saakka, sisämaassa sillä on kaksi levinneisyyskeskusta Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa. Esiintymät sijaitsevat vanhoilla kulttuuriseuduilla, joissa on ollut yhteyksiä kasvin päälevinneisyysalueelle Eurooppaan. Lajia on tullut ainakin salamatkustajana purjelaivojen painolastissa ja sotajoukkojen mukana, ehkä tarkoituksellakin tuotuna: tyräruohoa on käytetty joidenkin eritys- ja sukupuolitautien hoitoon.

Tyräruoho viihtyy hyvin erilaisilla ihmisen luomilla kasvupaikoilla. Sille paikka auringossa on erityisen tärkeä, sillä laji vaatii paljon valoa ja avointa tilaa. Tallaus ja kulutus eivät kasvia juuri haittaa, se voi kasvaa vaikka katukivien välissä aivan maanmyötäisenä. Verson ylä- ja alapuoli ovat erilaiset, kuten monilla muillakin vaakasuoraan kasvavilla kasveilla. Tyräruoho kukkii hyvin runsaasti ja lukuisat tiiviit kukinnot antavat sille eloisan kellanvihreän värin. Kukkien vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta niihin erittyy runsaasti mettä ja pölytyksestä huolehtivat pienet kärpäset ja sääsket, tosin itsepölytystäkin tapahtuu. Siementuotanto on runsasta ja laji leviää helposti uusille alueille. Tyräruohokasvustot ovat usein sangen lyhytikäisiä: vanhojen kasvupaikkojen umpeutuessa kasvi siirtyy lähistölle uusiin paikkoihin. Maankäytön tehostumisen ja ihmisen lähiympäristön siistimisen myötä uusia kasvupaikkoja syntyy kuitenkin aiempaa vähemmän ja tyräruoho on maassamme taantunut.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page