Maitokello Maariankello

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Ukonkello

Campanula latifolia

  • Heimo: Kellokasvit – Campanulaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt.
  • Korkeus: 60–120 cm. Varsi haaraton, tylppäsärmäinen–lähes liereä, lähes kalju, ei ainakaan jäykkäkarvainen.
  • Kukka: Teriö kellomainen, 5-liuskainen, aluksi pysty, lopulta hieman nuokkuva, 35–60 mm pitkä, yhdislehtinen, vaalean sinipunainen tai valkoinen. Verhiö yhdislehtinen, 5-liuskainen, liuskat kapeanpuikeita, lopulta siirottavia, kaljuja. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto runsaskukkainen terttu, kukat yksittäin tukilehtien lehtihangoissa, joskus alimpien tukilehtien hangassa kukintohaara, jossa 2–3 kukkaa.
  • Lehdet: Kierteisesti. Alimmat lehdet pitkäruotisia, herttamaisia–leveänpuikeita. Ruoti tavallisesti leveälti siipipalteinen. Ylemmät lehdet lähes ruodittomia, puikeita–suikeita. Lapa pehmeäkarvainen, matalaan kaksoissahalaitainen.
  • Hedelmä: Pyöreä, vahvasuoninen, kalju, nuokkuva kota.
  • Kasvupaikka: Pihat, puistot, metsänreunat, lehdot, lehtoniityt. Koristekasvi.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Kookas ja komea ukonkello ei Suomessa ole luonnonvarainen. Se esiintyy kuitenkin maamme eteläpuoliskolla melko usein viljelyjäänteenä tai -karkulaisena asutuksen tuntumassa. Hoitamattomanakin ukonkello voi säilyä lähimetsässä pitkään ja vaikuttaa lopulta luonnonkasvilta. Samoin käyttäytyy kellokukistamme myös vuohenkello (C. rapunculoides). Todennäköisemmin ukonkellon voi sekoittaa meillä alkuperäisenä kasvavaan varsankelloon (C. trachelium), jonka varsi on kuitenkin teräväsärmäinen ja karheakarvainen.

Ukonkello on varsin yleinen jo eteläisessä Ruotsissa aina Pohjanlahden lounaisrannikkoa myöten. Nåtön saarta Ahvenanmaan kaakkoiskulmalla pidettiin pitkään lajin pohjoisimpana etuvartioasemana, mutta nämäkin esiintymät on myöhemmin arvioitu ihmisen tuomiksi. Koska kaikki luonnossamme kasvavat ukonkellot ovat ilmeisesti uustulokkaita, laji on poistettu uhanalaisten lajien listalta. Paitsi silmäniloksi, ukonkelloa on viljelty myös ravinnoksi: ruusukelehtiä on käytetty alkukesästä pinaatin tai lehtivihannesten tapaan, paksuuntunutta juurakkoa puolestaan parsan tai maa-artisokan asemasta.

Maitokello & Maariankello

Campanula lactiflora & Campanula medium

Ukonkellon lisäksi koristekasveina viljellään monia muitakin kelloja. Maitokello lienee saanut nimensä joko himmeän sinisistä, melkein valkoisista kukistaan tai valkeasta maitiaisnesteestään. Maariankello puolestaan on helppo tunnistaa ruukkumaisista kukistaan. Molemmat lajit ovat todellisia vanhan ajan perennoja, joita nykyään tapaa vain harvoin puutarhoissa tai viljelyjäänteinä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page