© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Vaalea-amerikanhorsma

Epilobium ciliatum

  • Heimo: Horsmakasvit – Onagraceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Tyvellä paksulehtinen talvehtimisruusuke ja kuihtuneen lehtiruusukkeen jäänteet.
  • Korkeus: 30–100 cm. Varsi haaraton–haarova, pystyhaarainen, särmikäs, alaosasta kalju, yläosasta nysty- ja kaarikarvainen, usein punertava.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkea (usein vaaleanpunertava), 3–4 mm pitkä; terälehtiä 4, lovikärkisiä, verhiön pituisia. Verholehtiä 4. Heteitä 8. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti nuijamainen; sikiäin kehälehtien alapuolella, kaari- ja nystykarvainen. Kukinto harsu, lehdekäs terttu.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain (kukinnoissa kierteisesti), hyvin lyhytruotisia. Lapa puikea, pyöreätyvinen, lyhytsuippuinen, sahalaitainen, kalju, puhtaanvihreä.
  • Hedelmä: Putkimainen, 4-lokeroinen, 5–8 cm pitkä kota. Siemenet lenninhaivenellisia, pitkittäisharjuisia, kaulallisia.
  • Kasvupaikka: Puutarhat, pihat, kukkapenkit, rannat, ojat, tienvarret, hakkuualueet, joutomaat.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Haitallisuusluokitus: Haitallinen vieraslaji.

Suomessa esiintyy yhteensä 18 lajia horsmia, jos viisi vakiintunutta tulokasta lasketaan mukaan. Vaalea-amerikanhorsma on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta, mutta levisi ihmisen mukana Eurooppaan ja lopulta Ruotsin kautta myös meille. Ensi kerran se löytyi Suomesta 1915 Lohjalta. Samoihin aikoihin maahamme kotiutuivat myös amerikanhorsma (E. adenocaulon) ja lännenhorsma (E. glandulosum). Yhtäkkiä Suomen luonnossa oli joukko uusia, toisiaan suuresti muistuttavia horsmia ja kesti aikansa, ennen kuin ne opittiin erottamaan toisistaan.

Pohjoisamerikkalaiset horsmat ovat levinneet tavattoman nopeasti uusilla alueillaan, varsinkin amerikanhorsma on 1900-luvun tulokaskasvien terävintä kärkeä. Vaalea-amerikanhorsma on ollut hieman hidasvauhtisempi Suomen valloituksessaan. Lajin suurempi kosteudentarve ja vähäisempi kyky tunkeutua luonnontilaiseen kasvillisuuteen ovat jättäneet sen paitsi eteläisemmäksi, myös harvinaisemmaksi ja niukemmaksi kuin sukulaisensa. Se ei liene vielä saavuttanut kovin tukevaa asemaa pohjoisrajallaan, mutta vakiintunee ainakin Etelä- ja Keski-Suomen kasviston osakkaaksi. Amerikkalaiset horsmat ovat varoittava esimerkki siitä, että Suomea vastaavilta ilmastoalueilta tuodut tai ihmisen mukana tulleet kasvit saattavat menestyä meillä niin hyvin, että uhkaavat syrjäyttää alkuperäisiä lajejamme.

Joidenkin tutkimusten mukaan vaalea-amerikanhorsma ja amerikanhorsma (E. adenocaulon) ovatkin saman lajin eri alalajeja. Toki muitakin tulkintoja aiheesta löytyy. Suomessa näitä on pidetty omina lajeinaan, joten annetaan vielä toistaiseksi tässäkin teoksessa olla molemmat itsenäisinä lajeina. Ja tässä tuntomerkkierot vanhan kaavan mukaan: vaalea-amerikanhorsman erottaa amerikanhorsmasta paitsi teriön vaaleasta väristä ja pienemmästä koosta myös vähäisistä siementuntomerkeistä. Usein pystyhaarainen vaalea-amerikanhorsma on jo olemukseltaan selvästi erinäköinen kuin viuhkamaisesti haarova amerikanhorsma. Lisäksi sen lehdet ovat pienempiä, tylpempiä, pienihampaisempia ja puhtaamman vihreitä, mutta kukkimattomien kasvien tunnistaminen on silti usein hyvin vaikeaa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page