© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Vaivero

Chamaedaphne calyculata

  • Heimo: Kanervakasvit – Ericaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen varpu. Maavarsi 1,5–2 m pitkä, suikertava.
  • Korkeus: 20–50 cm. Varsi pystyhaarainen, puutunut.
  • Kukka: Teriö ruukkumainen, valkoinen, 5–6 mm pitkä, yhdislehtinen, 5-liuskainen. Verholehtiä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Heteitä 10. Kukat lehdekkäässä, toispuoleisesti sivulle kaartuvassa, nuokkuvassa latvatertussa. Kukat lyhytperäisiä, nuokkuvia.
  • Lehdet: Kierteisesti, lyhytruotisia, kärkeä kohti pieneneviä, talvehtivia. Lapa soikea, jäykkä, alta ruskean kilpikarvainen, ehytlaitainen–epäsäännöllisen pienihampainen, laita taakäänteinen.
  • Hedelmä: Pallomainen, 2,5 mm pitkä, 5-lokeroinen kota.
  • Kasvupaikka: Rämeet, nevat, korvet, rantojen suoreunukset.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.

Vaivero on mantereisen ilmaston kasvi, jonka levinneisyys painottuu meillä itäiseen Sisä-Suomeen. Se on sopeutunut kylmään talveen ja kuumaan kesään, mutta pitkät leudot syksyt eivät sille sovi. Parhaiten vaivero viihtyy mäntyvaltaisilla rämeillä. Vaivero on ainavihanta ja viettää suuren osan talvesta lumenpinnan yläpuolella. Talvehtivan kasvin lehdet säilyvät riippuvina ja muuttuvat kauniin kuparinpunertaviksi. Kevään korvalla ne nousevat pystyyn ja palautuvat oliivinvihreiksi, mutta putoavat kukinta-aikana, jolloin uudet lehdet alkavat olla täysin kehittyneitä. Lehtien aromaattinen tuoksu ja nahkea pinta lienevät antaneet aiheen vaiveron tieteelliseen sukunimeen Chamaedaphne, joka tarkoittaa muinaiskreikaksi matalaa laakeripuuta. Monien muiden kanervakasvien tapaan vaiveronkin lehdet ovat myrkyllisiä.

Vaiveron kukkanuput valmistuvat kukintaa edeltävän kesän aikana ja laji kukkii hyvin varhain. Etelä-Suomessa kukkivia vaiveroita tapaa joskus jo huhtikuun puolella, jolloin soilla ei juuri muita näyttävästi kukkivia kasveja tapaa. Leutoina talvina vaivero saattaa avata kukintonsa alimmat kukat jo syksyllä – näistä kukista ei tietenkään kehity siemeniä ja lisääntymisen häiriöt saattavatkin rajoittaa lajin levinneisyyttä länteen ja etelään, leudompien talvien alueelle. Vaivero aloittaa soilla kanervakasvien kukinnan, ja kukinnat jatkuvat pitkälle keskikesään. Lajien kukintojen huiput eivät juuri osu päällekkäin, joten lajien ei tarvitse kilpailla samoista pölyttäjistä, eivätkä hyönteiset kuljeta siitepölyä vääriin kukkiin.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page