© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Valkohorsma

Epilobium lactiflorum

  • Heimo: Horsmakasvit – Onagraceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Maarönsyt hyvin lyhyitä, turpeat talvehtimissilmut aivan varren tyvellä.
  • Korkeus: 10–30 cm. Varsi haaraton, tyvestä kalju, ylempää viiruttaisesti kaarikarvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen (harvoin hieman punertava), 3–6 mm pitkä; terälehtiä 4, lovikärkisiä. Verholehtiä 4. Heteitä 8. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti nuijamainen; sikiäin kehälehtien alapuolella, nystykarvainen, kaarikarvaton. Kukinto harsu terttu.
  • Lehdet: Vastakkainen (kukinnoissa kierteisesti), lyhytruotisia. Lapa kapeanpuikea–soikea, suippotyvinen, pyöreähkökärkinen, harvaan pienihampainen, vaaleanvihreä, toisinaan punertava.
  • Hedelmä: Putkimainen, 4-lokeroinen, kalju, 3–6 cm pitkä kota. Siemenet lenninhaivenellisia, kapean vastapuikeita, sileitä, kapeakaulaisia.
  • Kasvupaikka: Pajuviidat, kosteat niityt, korvet, lehdot, lähteiköt, lampien rannat, puronvarret, ojat, vyörysoraikot metsänrajaseudulla ja tunturipaljakan alaosissa.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.

Horsman sukuun on lisätty uusia jäseniä vielä aivan viime aikoinakin, kun tarkempi taksonominen tutkimus on osoittanut perinteisen lajiyksikön koostuvan itse asiassa kahdesta samannäköisestä lajista. Välillä lajirajoista on taitettu peistä myös toiseen suuntaan, ja suuresti pohjanhorsmaa (E. hornemannii) muistuttava valkohorsma on koetettu välillä yhdistää siihen. Valkohorsman asema itsenäisenä lajina on kuitenkin kiistaton. Pohjanhorsmaan verrattuna sen lehdet ovat kapeammat ja tiheämpään hampaiset, väri vaaleamman vihreä ja kukat pienemmät, useimmiten myös aivan valkoiset. Molempien lajien maarönsyt ovat lyhyitä, mutta pohjanhorsmalla kuitenkin selkeästi erottuvia. Pohjanhorsma on ehdottomasti valkohorsman lähin sukulainen, mutta lajin voi sekoittaa muutamiin muihinkin Lapin horsmalajeihin, joista etenkin hetehorsma (E. alsinifolium) ja tunturihorsma (E. anagallidifolium) saattavat olla äkkiseltään samannäköisiä.

Valkohorsma on yksi niistä puolesta tusinasta pohjoisesta horsmalajistamme, jotka puuttuvat tyystin Etelä-Suomesta: lajin eteläisimmät esiintymät ovat Pallastuntureilla. Valkohorsmaa ei tosin voi edes napapiirin pohjoispuolella luonnehtia yleiseksi: Enontekiön tuntureilla se on harvinainen, Sallan tuntureilla ja Utsjoella vielä harvinaisempi. Monet horsmalajimme suosivat kosteita kasvupaikkoja, mutta valkohorsma kasvaa melko kuivillakin alustoilla ja suorastaan suosii paisterinteitä. Toisinaan se kasvaa suurinakin, mutta jokseenkin aina harvahkoina kasvustoina, joten lajia täytyy etsiskellä muun kasvillisuuden joukosta. Lehtomaiset tunturikoivikot, puronvarret, suurruohostot ja soraikot metsänrajaseuduilla tai paljakan alaosissa ovat yleensä lupaavimpia paikkoja.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page