© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Eija Lehmuskallio. All rights reserved.

Valkokämmekkä

Pseudorchis straminea

  • Nimi myös: Tunturivalkokämmekkä
  • Lat. synonyymi: Pseudorchis albida ssp. straminea
  • Heimo: Kämmekkäkasvit – Orchidaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurimukulat syvään liuskaisia.
  • Korkeus: 10–25 cm.
  • Kukka: Kehä vastakohtainen, lähes torvimainen, kellanvalkoinen, 2–3 mm pitkä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, toisiaan vasten kaartuvia, 1 erilaistunut huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannuksellinen, kärjestä 3-liuskainen, liuskat samanpituiset, keskiliuska sivuliuskoja leveämpi. Kannus lyhyt, pussimainen. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1, luotteja 2. Kukinto harsuhko, hiukan toispuoleinen tähkä. Kukka vahvasti vaniljantuoksuinen.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia, 3–6 kpl. Lapa suikea, suippokärkinen, silposuoninen, ehytlaitainen, kellanvihertävä.
  • Hedelmä: Kota, siemenet pölymäisen pieniä.
  • Kasvupaikka: Tunturikankaat, letot. Kalkinsuosija.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu koko Suomessa.

Kämmeköiden systematiikka on toisinaan sotkuista: valkokämmekkäkin on luettu vuorollaan sukuun Pseudorchis, Leucorchis tai Gymnadenia. Lajitasollakaan homma ei selkiydy: Pohjoismaissa kasvaa joko yksi tai kaksi valkokämmekkälajia, riippuen siitä, katsotaanko tunturivalkokämmekkä ja ahovalkokämmekkä (Pseudorchis albida ssp. albida) eri lajeiksi vai saman lajin alalajeiksi.

Luokittelun kiemuroista huolimatta itse valkokämmekän tunnistaminen luonnossamme on helppoa. Kukinnoiltaan valkokämmekkä muistuttaa hieman yövilkkaa (Goodyera repens), mutta tämä ikimetsien asukki ei koskaan kasva valkokämmekän rinnalla. Harvinaisimpiin kasveihimme kuuluva valkokämmekkää esiintyy vain Käsivarren Lapin suurtuntureilla, Mallalla ja Saanalla, sekä yhdellä huipulla Utsjoella. Epävarmoja tietoja on myös Kuusamosta, joka on myös monen muun tunturikasvin koti. Ehkä joku Oulangan kansallispuiston retkeilijöistä voi vahvistaa vuosikausia kirjallisuudessa kummitelleen tiedon Kitkanniemen valkokämmekkäpopulaatiosta.

Valkokämmekän kukka on miltei kellomainen, joten sitä pölyttänevät kärsälliset hyönteiset. Ainakin erilaisia pikkukärpäsiä käy kukissa. Siementuotanto on lajin lisääntymisen edellytys, sillä useimmista tunturikasveista poiketen valkokämmekällä ei ole mitään kasvullisen lisääntymisen keinoja. Todennäköisesti valkokämmekkä pelaa varman päälle ja kerää voimia maan alla useita vuosia ennen kuin kukkii jonakin erityisen suotuisana kesänä. Siemenet ovat pieniä ja leviävät hyvin tunturin tuulissa. Lajin ainoa tunnettu kasvupaikka Atlantin tuolla puolen, L’Anse aux Meadows Newfoundlandissa saattaa kuitenkin olla liian kaukana jopa valkokämmekänkin omin avuin saavutettavaksi. Kasvi lienee päätynyt sinne Pohjolasta viikinkien matkassa, ja saavuttanut siis uuden mantereen jo kauan ennen Kolumbusta.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page