Valko- ja keltalehdokki

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Valkolehdokki

Platanthera bifolia

  • Heimo: Kämmekkäkasvit – Orchidaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurimukulat haarattomia.
  • Korkeus: 25–50 cm.
  • Kukka: Kehä vastakohtainen, valkoinen, n. 1,5–2 cm leveä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, ulkokehälehdistä ylin kypärämäinen, sisäkehälehdistä 1 erikoistunut huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannuksellinen, n. 12–14 mm pitkä, lähes tasasoukka, kapea, kellanvihreä. Kannus 25–40 mm pitkä, ohut, suippokärkinen. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1, pölymyhkyt lähekkäin, luotteja 2. Kukinto harsuhko, tasapaksu tähkä. Kukka erityisesti yöllä tuoksuva.
  • Lehdet: Tyvilehtiä 2, lähes vastakkain, ruodillisia. Lapa vastapuikea–soikea, ehytlaitainen, kalju. Ylempänä varrella kierteisesti 1–3 pientä tasasoukkaa ylälehteä.
  • Hedelmä: Pysty, lähes varrenmyötäinen, liereä, vahvasuoninen kota. Siemenet pölymäisen pieniä.
  • Kasvupaikka: Rehevähköt kangasmetsät, harjulehdot, lehtomaiset metsät ja lehdot, letto- ja lehtokorvet, niityt.
  • Kukinta: Kesä(–heinä)kuu.
  • Uhanalaisuus: Rauhoitettu koko Suomessa.

Suomessa tavattava valkolehdokki on alalaji ssp. latiflora, suomeksi pohjanvalkolehdokki. Valkolehdokki on kämmeköistämme kolmanneksi yleisin, mikä ei kyllä mitenkään vähennä sen viehätysvoimaa. Se on tunnetuimpia kämmeköitämme kauniin kukintonsa ja hyvän tuoksunsa takia. Vanhan legendan mukaan ristiinnaulitsemista edeltävänä yönä rukoilevaa Kristusta laskeutui lohduttamaan joukko enkeleitä, jotka asettuivat lehdokin kukkiin. Sen muistoksi lehdokin kukka on edelleen enkelin muotoinen ja loistaa valkoisena kesäyön hämärässä erittäen voimakasta, miellyttävää tuoksuaan. Ihmisen lisäksi kukkien aromaattiset esteriyhdisteet houkuttelevat myös kasvia pölyttäviä yöperhosia, pääasiassa kiitäjiä, mutta toki siinä sivussa myös mittareita ja yökkösiä. Valkolehdokin siitintukun tarttumakannat ovat lähes kiinni toisissaan ja takertuvat tiukasti perhosen imukärsän ympärille. Ilmassa pölymyhkyt kuivuvat ja taipuvat eteenpäin muutaman minuutin kuluttua. Siinä ajassa kiitäjä on ehtinyt tyhjentää yhden kasvin mesivarastot ja lentää seuraavaan lehdokkiin, jossa siitepölymyhkyt osuvat suoraan kukan luotille ja varmistavat ristipölytyksen.

Ahvenanmaalla kasvava keltalehdokki (P. chlorantha) muistuttaa hyvin paljon valkolehdokkia. Sen erottaa ehkä helpoiten vihertävänkeltaisista kukistaan, mutta tärkeimmät erot ovat kukkien tuoksussa ja siitepölymyhkyjen asennossa. Keltalehdokin kukat eivät tuoksu useimpien ihmisen nenään juuri miltään ja niiden siitepölymyhkyt ovat leveässä haara-asennossa, verraten etäällä toisistaan. Nämä kaksi pientä eroa – tuoksuaine ja tarttumakantojen väli – ovat sopeutumia erilaisiin pölyttäjiin ja riittävät pitämään lajit erillään toisistaan.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Ilmaistapahtumamme villiyrteistä keskustakirjasto Oodissa - varaa paikkasi Helmetin sivuilta
Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page