© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Valkopärskäjuuri

Veratrum album

  • Nimi myös: Pohjanpärskäjuuri (ssp. lobelianum)
  • Heimo: Sudenmarjakasvit – Melanthiaceae
    (aiemmin Karhunruohokasvit – Melanthiaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, paksu.
  • Korkeus: 60–120 cm. Varsi tanakka, 1,5–2 cm paksu, ontto.
  • Kukka: Säteittäinen, 15–20 mm leveä. Kehälehtiä 6 kahtena samanlaisena kiehkurana. Kehälehdet kellanvihreitä, laidoilta ja kärjestä valkoisia, pitkulaisen soikeita, hammaslaitaisia. Heteitä 6. Emiö 3-vartaloinen. Kukinto runsaskukkainen, kerrannainen latvaterttu.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodittomia. Lapa leveänsoikea, 10–20 cm pitkä, vahvasuoninen, alta karvainen.
  • Hedelmä: 3-lokeroinen, 10–15 mm pitkä, harvakarvainen, runsassiemeninen kota.
  • Kasvupaikka: Kosteat niityt, rantapensaikot, lähteiköt. Myös koristekasvi.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Valkopärskäjuuri (ssp. lobelianum) on äärimmäisen uhanalainen ja rauhoitettu koko Suomessa.

Valkopärskäjuurella on Suomessa vain yksi alkuperäinen kasvupaikka. Harvinaisuudestaan huolimatta laji ei ujostele ulkomuotoaan: jopa runsaan metrin korkuinen, erikoisen näköinen kasvi kiinnittää varmasti ohikulkijan huomion. Kellanvihreät, melko pienikukkaiset kukinnot eivät tosin häikäise, pikemmin sen tekevät kauniit ja näyttävät lehdet. Valkopärskäjuuri on helppo tunnistaa, mutta samaa ei voi sanoa sen löytämisestä. Kasvi kirjattiin Suomen lajistoon vasta vuonna 1971, jolloin ainoa nykyäänkin tunnettu, pieni ja syrjäinen kasvusto löydettiin. Suomalainen kasvupaikka sijaitsee Pohjois-Lapissa, Utsjoella Vaisjokivarressa lähellä Norjan rajaa. Alue liittyy kasvin runsaisiin esiintymiin Ruijassa, Kuolan niemimaalla ja Pohjois-Venäjällä, tosin lähinkin seuraava kasvusto on noin 60 kilometrin päässä Norjassa. Muualla Euraasian viileissä osissa melko yleisestä ja paikoin runsaasta valkopärskäjuuresta on aikoinaan tehty aivastuspulveria, mikä lienee syynä kasvin erikoiseen nimeen. Meillä erittäin harvinaista kasvia ei tietenkään pidä kerätä. Valkopärskäjuuri (kuten muutkin Veratrum -lajit) on erittäin myrkyllinen.

Meillä pohjoisessa tavattava pärskäjuuri edustaa alalajia ssp. lobelianum. Lajin vaaleampikukkaista muotoa (etelänpärskäjuuri; ssp. album) kasvatetaan myös koristekasvina, ja toisinaan se voi villiytyä puutarhan ulkopuolellekin. Puutarhakarkulaisena saattaa luonnossamme tavata myös punaruskeakukkaisen tummapärskäjuuren (Veratrum nigrum).

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page