Punertava valkovuokko Sinertävä valkovuokko Ternivuokko, A. nemorosa x ranunculoides Slideshow

Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio

Valkovuokko

Anemone nemorosa

  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko pitkä, suikertava, rönsymäinen, ruskea.
  • Korkeus: 8–30 cm. Varsi haaraton, harvakarvainen–kalju.
  • Kukka: Kehä säteittäinen, valkoinen, usein ulkopuolelta punertava tai joskus kokonaan punainen (harvoin sinertävä tai violetti), 20–40 mm leveä. Kehälehtiä 6–7, kaljuja tai joskus tyviosasta karvaisia. (Verholehdet näyttävät puuttuvan – ovat terälehtien kaltaisia eli puhutaan kehälehdistä.) Heteitä kymmeniä, keltaisia. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukka yleensä yksittäin varren päässä.
  • Lehdet: Tyvilehtiä 1–2, pitkäruotisia, varhain kuihtuvia. Varsilehdet tav. 3-lehtisenä kiehkurana, lyhytruotisia, vaaleanvihreitä, tyvilehtiä pienempiä. Lapa tavallisesti 3-lehdykkäinen; lehdykät leveähköjä, edelleen 2–3-liuskaisia, liuskat hammaslaitaisia.
  • Hedelmä: Soikea, karvainen, lyhytotainen, 4–5 mm pitkä pähkylä, joita useita yhdessä. Hedelmystö nuokkuva.
  • Kasvupaikka: Lehtomaiset tuoreet metsät, lehdot, metsänreunat, lehtoniityt, hakamaat, korvet, pientareet, ojanvarret.
  • Kukinta: (Huhti–)Touko–kesäkuu.
  • Uhanalaisuus: Rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä.

Äitienpäivän aikoihin Etelä-Suomen lehtipuumetsien pohjalla kukkiva valkovuokkomeri on kevään häikäisevimpiä luontoelämyksiä. Vuokkojen kukkimisaikaa kutsutaan metsän kevätaspektiksi. Tällä tarkoitetaan aikaa, jolloin puiden lehdet eivät vielä varjosta metsänpohjan kasveja. Pohjoiseen mentäessä valkovuokko harvinaistuu nopeasti ja jo Pohjois-Hämeessä sitä kasvaa enää siellätäällä. Pohjois-Suomen muutamat joenvarsien ja suonlaitojen erillisesiintymät lienevät perua ajalta, jolloin ilmasto oli nykyistä lämpimämpi ja valkovuokon levinneisyys kattavampi.

Valkovuokon kehälehdet ovat usein ulkopinnaltaan hieman punertavia, mutta kellertäviäkin valkovuokkoja tunnetaan. Toisinaan tapaa myös sinertäväkukkaisia muotoja – Ruotsista tunnetaan jopa muoto, jonka kukan keskusta on orvokinsininen, mutta laitaosat valkoiset! Myös kerrannaislehtisiä valkovuokkoja voi löytää, samoin kasveja, joiden terälehdet ovat lehtimäisesti liuskaiset tai jopa vihreät. Kukissa ei ole mettä, mutta pölyttäjinä toimivat kärpäset ja kovakuoriaiset löytävät niistä siitepölyä syödäkseen. Pölytystulos on yleensä hyvä ja siemeniä valmistuu runsaasti. Pähkylöissä on öljypitoinen lisäke (elaiosomi), joka maittaa muurahaisille ja edistää kasvin leviämistä.

Ternivuokko

Anemone nemorosa x ranunculoides

Uudenmaan maakuntakukka, valkovuokko saattaa risteytyä keltavuokon kanssa. Harvinainen, rikinkeltakukkainen (kukkia 1–3), kantalajejaan hieman suurempi ternivuokko on marto eli se ei lisäänny suvullisesti.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta
Lataa NatureGate-sovellus iPhonelle Lataa NatureGate-sovellus Androidille

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page