© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Vanamo

Linnaea borealis

  • Heimo: Kuusamakasvit – Caprifoliaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen varpu.
  • Korkeus: 5–15 cm. Pituus jopa yli 1 m. Varsi rento, suikertava, haarova, puutunut, juurehtiva, nystykarvainen. Muodostaa löyhiä mattomaisia kasvustoja.
  • Kukka: Teriö kellomainen, vaaleanpunainen, 5–10 mm pitkä, yhdislehtinen, 5-liuskainen, liuskat pyöreäkärkisiä. Verhiö 5-liuskainen, liuskat teräväkärkisiä. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä ja 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukat pareittain, nuokkuvia, tuoksuvia.
  • Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia, talvehtivia. Lapa leveänpuikea–pyöreä, tylppäkärkinen, harvahampainen, yläpinnalta tummanvihreä.
  • Hedelmä: Kahden nystykarvaisen esilehden suojaama, pallomainen, n. 3 mm pitkä pähkylä.
  • Kasvupaikka: Kuivat ja tuoreet kangasmetsät.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Vanamon suvun tieteellinen nimi on omistettu kasvien ja muiden eliöryhmien nykyaikaisen luokittelun kehittäjälle Carl von Linnélle. Vanamon tiedetään olleen tämän ”kukkien kuninkaaksi” sanotun suuren luonnontutkijan suosikkikasvi. Monissa maissa biologisia seuroja on nimetty Linnén kunniaksi – Suomessa perustettiin vuonna 1896 nykyinen Suomen Biologian Seura Vanamo. Joka vuosi myös moni pikkutyttö saa nimekseen Linnea tai Vanamo.

Vanamo on pohjoisten metsiemme aarre ja yleinen kaikkialla missä on havupuita, jopa mäntykankailla. Mieluisimpia kasvupaikkoja ovat kuitenkin laajat ja vanhat luonnontilaiset kuusimetsät, joiden varjoista pohjaa verhoaa yhtenäinen sammalikko. Tällaisilla paikoilla ei ole juurikaan muita ruohoja kilpailemassa vanamon kanssa elintilasta. Vanhojen metsien vakaaseen ilmastoon sopeutuneelle kasville lähes kaikenlaiset mullistukset ja häiriöt ovat kohtalokkaita. Kulot, hakkuut, metsien pirstominen, maanpinnan käsittely, lannoitus ja muu ihmistoiminta hävittävät sen usein miltei olemattomiin. Vanamo kuitenkin säilyy jopa heinittyneillä metsänuudistusaloilla niukkoina rippeinä kivien ja kantojen koloissa, odotellen sitkeästi suotuisampien olosuhteiden koettavan.

Vanamon maanmyötäisenä suikertava varsi hautautuu pikku hiljaa sammalikkoon, joten sen pituutta on vaikea huomata: usein varret ovat parin metrin mittaisia, mutta poikkeustapauksissa yli kymmenenkin metriä pitkiä yksilöitä on löydetty. Varren haaroista nousevat vain pystyt kukintovanat, joiden päässä on kaksi vaaleanpunaista kukkaa. Nuokkuva kellomainen teriö suojaa herkästi pilaantuvaa siitepölyä sateelta. Kukat erittävät etenkin öisin lehdokkia tai syreeniä muistuttavaa tuoksuaan, joka tuntuu olevan jokseenkin kaikkien ihmisten mieleen. Tuoksu takaa myös, että hyönteiset huomaavat vanamon: pölytyksestä vastaavat usein kukkakärpäset, mutta myös kimalaiset ja mittariperhoset vierailevat kukissa. Pölytyksen jälkeen kehittyvä pähkylähedelmä on tahmeiden rauhaskarvojen peitossa, joten se tarrautuu helposti ohikulkevien lintujen ja muiden eläinten matkaan.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page